Merin päiväkirja

Astelin uuteen tallipihaan jo varhain aamulla. Se oli siisti ja kodikas piha, jossa oli muutamia rakennuksia. Ensimmäisenä katseeni osui talliin, jossa uusi hoitohevoseni Meri asusti. Päätin mennä heti talliin ja tutkia rakennuksia myöhemmin. Samalla voisin etsiä Tinúvelin.
Tallissa oli melko lämmin. Ensin näin jonkun karsinan yli pilkistävän hallakon connemaran pään. Kyllähän minä sen tunsin, sehän oli Sieppi! Joten Meri olisi siis viereisessä boksissa. Kurkistin sinne, ja näin juuri makaamastaa nousevan sabinokirjavan ruunikon. Se oli todellakin suloinen ja kaunis, kun se ravisti itseään ja työnsi päänsä karsinan oven yli tervehtiäkseen.
"Hei! Ootko sä Meri?" kysyin ja silitin hevosen turpaa.
"Mä oon Kiki, sun uusi hoitaja", kerroin ja etenin rauhallisesti. Kun olimme karsinan ulkopuolelta tehneet tuttavuutta tarpeeksi, avasin oven ja astuin Merin lähelle. Se ei ollut tippaakaan epäluuloinen, vaan nuuhki innokkaana minua ja nuolaisi kerran kättäni. Rapsuttelin sitä hetken, ja sitten kuulin ääniä takaani.
Tummahiuksinen nainen seisoi ovella ja katsoi minua ja Meriä.
"Hei! Taidat olla Kiki?" hän huikkasi. Käännyin puhujaan päin.
"Joo, oon mä", vastasin.
"Olen Tinúvel", nainen jatkoi yhtä innokkaana.
"Mukavaa kun pääsit hoitamaan Meriä, täällä on nykyään vähän hiljaista", Tinúvel hymyili.
"Joo, kyllähän mä tällaista mielelläni hoidan", totesin ja silittelin Merin kaulaa.
"Mut mä harjaan tän vaikka, ja voin viedä ulos, mutta sitten pitää lähteä", mutisin.
"Selvä, itse menenkin nyt hoitamaan Siepin", Tinúvel sanoi ja kiepsahti omansa karsinalle. Itse hain Merin harjat ja aloin putsata sen pölyistä turkkia karsinan kuivikkeista. Irtokarvatkin lähtivät, eikä Meri näyttänyt ollenkaan ihmettelevän, miksi sille tuli uusi puunaaja. Harjasin ja harjasin, ja kun tamma kiilteli puhtauttaan, olin valmis. Tai melkein valmis, puhdistin kaviot ja laitoin Merin riimuun.

Riimunnarusta talutin Merin tarhalle ja irrotin sen. Poni nosti laukan heti irti päästessään. Hymyilín ja kiiruhdin katsomaan paikkoja.

Tinúvel oli niin ahkerasti hoitamassa Sieppiä, ettei hän ehtinyt seurakseni. Kurkistin pihaton ja tarhat, ja sitten moikkasin Merin ja Tinúvelin.
"Hei hei ja nähdään!"

Kiki & Meri 1HM

Lapsella vain voi silmät niin loistaa
Lintuja kun hän katsella saa
Haaveita vain se vapauden toista
Lintuset nuo ja kaunis maa

Kauniina niin nään aalloilla laivan
Tuuli kun vain on ystävä sen
Alta se pois käy huolten ja vaivan
Laulu sen on niin valkoinen

Valkoinen niin on syntymä laulun
Rakkaus vain kun äiti on sen
Valkoinen niin on kangaskin taulun
Maalata voit sä auringon

Aurinko saa taas elämän kukkaan
Kasvoista näät sen ystävien
Aurinko saa ei painua hukkaan
Kehto kun on se rakkauden

Laulaa niin saat
Lentää taivaat
Laulaa myös saan
Maahan jään vaan

Ei mua voi nyt siivet pois kantaa
Lapsi mä oon ja pienin vain maan
Mulle sä voit näin toivoa antaa
Murheeseen mun nyt mustimpaan

Musta on yö nyt ihmisten mielen
Kurjuutta pois ei sodilla saa
Muistaa jos voit sä rakkauden kielen
Lintujen ois ja lasten maa

Kiki & Meri 2HM

Meri on:

Miellyttävä
Empaattinen
Rauhallinen
Onnellinen
Pieni
Ensimmäinen hoitohevoseni Peikkometsässä

Meri <3

Olin hämmentynyt. Meri seisoi allani satuloituna ja suitsittuna. Taru vieressä käsihevosena ohjasin molempia. Metsä rasahti. Jotain suurta liikkui siellä. Käänsin Merin toiseen suuntaan - mutta takanamme seisoi peura. Pelokas peura. Meri juoksi pari askelta taaksepäin. Loppu kävi nopeasti. Yhtäkkiä istuin maassa ja poni oli kadonnut. Peura seisoi paikallaan. Taru epäluuloisena perääntyi. Yritin pitää edes sen luonani. Otin tukon ruohoa maasta ja heitin sen Tarun eteen. Revin kasan ruohoa ja annoin Tarun syödä. Sitten keskityin peuraan.
Peura oli niin säälittävä. Otin nopeasti ruohoa käteeni ja runosin peuralle onnea. Annoin sille ruohon, jonka se nappasi. Sitten se nyökkäsi ja lähti.
Taru söi viimeisiä korsia.
”Taru, on pakko tulla selkääsi. Ethän pane pahaksesi?” nousin hevosen paljaaseen selkään ja pyysin sen kävelemään. Mutta se laukkasi. Taru loikki kovaa, ja yhtäkkiä se hidasti. Ääntä tuli paljon jostain. Mutta seisoimme kivikossa, kantojen ja juurien peitossa, enkä voinut pakottaa hevosta pois.
Taru seisahtui. Istuin sen paljaassa selässä riimunnaru kädessäni ja yritin ohjailla hevosta pois äänien luota. Päivänvalo erottui himmeästi puiden välistä, ja oli lämpöön nähden melko pimeää. Hain hyvän asennon ja paino-avuilla käänsin Tarun toiseen suuntaan. Pysyin rauhallisena. Joku ääni sai Tarun taas havahtumaan. Taputin sitä.
”Ei hätää, Taru”, tyynnyttelin ja päätin kokeilla alkukantaisempaa tyyliä. Jalkautuminen ei kannattanut sen kivikon ja kantomäärän vieressä. Venytin siis käteni ja irrotin riimunnarun. Sidoin sen vyötäisilleni ja aloin loruta Lappalaisia rauhoitusloruja. Hiljaa kutsuin henkiä puolelleni.
Taru rauhoittui. Hetki hetkeltä se saavutti luottamuksen pisteen, ja karisti epäluulot ja pelon pois. Kosketin kädelläni Tarun kaulaa ja pyysin sitä liikkumaan. Kypäräni oli onneksi turvavakuutuksena. Taru nosteli jalkojaan. En tuijottanut maahan, annoin hevosen etsiä hyvän kohdan. Vedin henkeä.
Olimme niityllä. Pitkää kasvistoa jatkui silmänkantamattomiin. Jalkauduin ja kiinnitin riimunnarun Tarun päähän. Olisin matkalla voinut sitoa riimunnarun Tarun kaulan ympärille ja pitää kiinni, mutta en halunnut pelästyttää sitä. Minulla oli suojana kypärä, sillä ei mitään. Vaarantaisin mieluummin itseni.
Taru hirnui. Kadottamani Meri seisoi jossain ja vastasi. Missä se oli? Taputin Tarua ja pyysin sitä seuraamaan. Hirnuntaa kuului. Taru auttoi minua. Se hirnui ja Meri vastasi. Pian näin Merin. Juoksin sen luo, ja halasin sitä. Ja halasin Tarua.
”Kiitos!”

Kiki & Meri 4HM

TUTTUJA

Kaverini Sussu tuli vastaan, kun talutin iloista Meriäni tarhalle. Hän vei Maria.
"Moi! Kiva nähä!"" Sussu hymyili.
"Moro! Miten karvapallos jaksaa?" kysyin omaamaani hilpeään sävyyn.
"Ei kummosesti, normia", Sussu sanoi.
"Ookei. Tulisitsä tänään ratsastaan? Jos ottasit Lantun?"
"Selvä. Lantun tai Vekaran. Tinúvel aatteli ridata Lantulla tänään, joten käykö Vekara?"
"Of course", hihitin ja avasin portin. Päästin Merin vapauteen. Jatkoimme aidalla juttelua.
"Miten sulla on menny?" Sussu kysäisi.
"Iha hyvin joo, täälä en oo käyny kyllä paljoo", kerroin.
"Sä oot hyvä valmentaja ja ridaaja", Sussu sanoi.
"Kiitos", mä punastuin.

***

Maastoon valmistautuminen oli kivaa. Merin harjattuani juttelin sille.
"Sä oot ihana, mun paras kaveri Tarun lisäks. Mennään", hymyilin. Ja me mentiin. Sussu odotti jo pihalla.

***

Kun käännyimme Peikkometsän pihasta, vastaan tuli kaks kakkosluokkalaista, suoralippispäistä kovista. Ne iski silmää meille. Mun oli ihan pakko sanoo:
"Lol." Sussu nauroi. Pojat talutti pyöriään ja hyppäs niitten selkään.
"Siis vähäks kovaa ajaa ilman kypärää..." mumisin perään. Sussu repesi. Poikien perään heilutin vielä ja jos mulla olis ollu kyltti, olisin heiluttanu sitä:
Mä oon kiltti!

***

Kiitos Sussulle maastosta! Se oli ihana! Mä laukkasin voittoon Merillä ja halasin sitä.
"Meri, mä en eläis ilman sua!"

Kiki & Meri 5HM

***
Avatarkuvaa porukkasivulle varten kerron:
Mulla on oranssit hiukset olkapäille asti, ja otsatukka on suorina suortuvina naamalla. Avatarmalli on Shelyesin porukkasivulla Krista- nimellä

3.6.2011/MAASTOSSA

Paukautin auton oven kiinni keskellä Peikkometsän tallipihaa.
"Hei nyt!" äiti huusi vielä.
"Moikka!" vastasin ja lähdin kohti Merin asumapaikkaa.

Kävelin Merin karsinalle. Suloinen turpa pilkisti kaltereiden takaa.
"Hei tyttö!" sanoin sille ja avasin karsinan oven.
"Miten sä voit?"
Tamma tönäisi minua hellästi päällään ja puhalsi ilmaa käsilleni.
"Haluaisitko sä tänään hypätä vähän? Vai mennä maastoon?"kysyin Merilä ja taputin sen kaulaa.
"Voitais pyytää vaikka Sussu ja Vekara mukaan?"
Hain sitten harjan karsinan oven edestä ja aloin jynssätä tamman karvaa.

Kun Meri oli puhdas, taputin sitä ja hain riimun. Sitten pujotin sen tamman päähän ja kiinnitin narun.
"Käydään nyt Vekaran luona"

Saavuimme Vekaran ja Sussun luo.
"Moi Sussu! Oltais kysytty että pääsisittekö Vekaran kanssa maastoon?"
"Okei. Tavataan puolen tunnin päästä päätallilla."

Nyökkäsin ja lähdin viemään Meriä päätalliin. Satuloisin sen siellä.

Päätalliin päästyäni laitoin Merin käytävälle. Se sai odotella kun hain varusteet.
Heitin satulan hevosen selkään ja taputin sitä. Liu´utin sen oikealle paikalleen ja pudotin satulavyön alas. Sitten otin vyön ja aloin kiinnittää sitä.

Meri avasi suunsa kiltisti kuolaimille kun työnsin niitä sen suuhun. Sitten laitoin muut osat oikeille paikoilleen ja kiinnitin soljet. Vilkaisin kelloa. Kaksi minuuttia aikaa.

Ehdimme juuri ja juuri tasaksi oville. Sussu ja Vekara olivatkin jo ulkona.
"No niin, nyt lähetään!" Sussu hihkaisi ja ponnisti Vekaran satulaan. Kiristin itse ensin satulavyön ja hyppäsin sitten ylös.
"Mulla on hyvät jalustimet", ilmoitin Sussulle ja katsoin häntä.
"Mulla on pari reikää liian pitkät. Oota hetki."

Lopulta olimme valmiina lähtemään. Maiskutimme hevosille. Ne menivät mukavasti eteenpäin, ja hörisivät vähän väliä. Tutulle, pitkälle maastoreitille pellon läpi.

Oli tosi kylmä, kun aloimme ravata.
"Ehkä ei olis kannattanut lähtee maastoon", mutisin Linkan selästä.
"Niin, mut kyllä nää täällä pärjää!"Sussu muistutti.
Jatkoimme siis.

Perillä tallin pihassa olimme ihan kohmeessa. Laskeuduimme alas ja lyhensimme jalustinhihnat. Sitten taputimme hevosia.

"Hyvä tyttö."
Heitin loimen Merin selkään kun olimme karsinassa. Hevonen sai heinät ja alkoi mutustaa niitä tyytyväisenä. Silitin Linkaa ja lähdin syömään eväitäni.

Meri odotteli tarhassaan kun lapoin lantaa sen karsinasta kottikärryihin. Karsina oli puhdas. Työnsin kottarit käytävälle ja suoraan lantalaan. Kippasin kärryt ja vein ne seinustalle. Sitten palasin talliin ja menin hakemaan Meriä tarhasta.
Otin narun ja toin tamman sisälle. Hyvästelin sen.
"Moro Meri, nähään!"

Kiki ja Meri 6HM

Meri katsoi taivasta
kuutamoa ja yötä
Kohtasi se pilviä
oli hyvin tyyntä

Meri paikalleen meni
seisoi ja katseli
onnea on olla
sinitaivaan alla

Täällä suomenmaalla
elää voi jokainen
joka rauhaa kantaa
ja ikuista rauhaa suo

Kiki & Meri 7HM

20.08.2011

Oltiin talutusreissulla, otin mukaani Hessun ja Tarun. Ne talsivat nätisti vierelläni. Pysähdyin välissä vähän syömään eväitäni, Hessu ja Taru soivät ruohoa. Talutin hevosia riimunnaruista, mutta mukanani oli kaksi liinaa. Eräällä niityllä juoksuttelin hevosia vähän. Tämän jälkeen, kuten olimme Tinúvelin kanssa sopineet, kiinnitin Hessun ja Tarun puihin, koska Tinúvel talutti Lantun ja Merin luoksemme. Liikuttaisimme ne. Taru ja Hessu söivät, kun nousin Merin selkään. Laukkasimme ja ravasimme. Sitten laitoin Merinkin kiinni ja kokeilimme liinajuoksutusta ruohoaukealla. Kypärät todellakin olivat tarpeen, sillä ilman satulaa naistensatula-istunnassa oli vaikea olla, varsinkin kun alla oli pirteä Lanttu. Tinúvel luisui selästä seisoma-asentoon, minä tipuin Lantun ilopukissa suoraan sen nenän eteen... Hauska reissu. Sitten vaihdoimme ratsun Hessuun, jonka suitset Tinuvel oli tuonut. Niin, se oli kivaa. Palasimme tallille, minä talutin Hessun ja Tarun, Tinúvel Merin ja Lantun. Meri oli tosi kiva ratsastaa, samoin Lanttu ja Hessu. Tarun selässä en ollut, se on vähän säikky hullutuksiimme, ja se on tiineenä.

Oona, Tinúvel, Taru, Hessu, Lanttu ja Meri

//tämmöinen huomionosoitus Merille, kun sitä ei pitkään aikaan ole hoitokirjassa puunattu

Saavuin tallin pihaan n. 1 aikoihin päivällä. Hevoset olivat kaikki jo tarhoissa, mutta tallia ei vielä oltu siivuoot, joten otin kottikärryt ja talikon käyttöön. Siirryin Merin karsinalle. Ensin poistin kaikki näkyvät liat karsinasta, jonka jälkeen käänsin turvepatjan ympäri. Kun patja oli käännetty otin vesiämpärin ja kävin tyhjentämässä sen pesarissa. Pesin ämpärin tiskiharjaa käyttäen sisä ja ulkopuolelta. Täytin ämpärin ja vein sen takaisin karsinaan. Puhdistin ruokakupin ja suolakiven. Vein välineet paikoilleen ja tyhjensin tietenkin kottikärryt. Hain kärryllisen turvetta Merin karsinaan, koska patja oli jo aika ohut. Vein kottarit paikoilleen. Lakaisin käytävän, jonka jälkeen lähdin etsimään satulahuonetta.

Satlari löytyi melkein heti. Otin Merin kamat ja aloin puhdistaa niitä. Otin kassistani satulasaippuan ja valjasrasvan. Pesin suitset ensin vedellä. Irroitin osat, jonka jälkeen pesin ne saippualla. Pyyhin osat, jonka jälkeen laitoin nahkarasvaa nahkaisiin osiin. Jätin osat pyyhkeen päälle kuivumaan. Otin kuolaimet ja pesin ne pesarilla lavuaarissa karheansienen avulla. Satulan puhdistin sisäpuolelta ja ulkopuolelta vain vedellä. Takakaaren puhdistin saippualla. Satulavyön pesin vedellä ja vein kuivumaan kuivariin. Kokosin suitset ja vein satulan takaisin satulahuoneeseen. Otin satlarista liinan ja Merin harjat.

Kävin hakemassa Merin tarhasta. Viheltelin portilla, kun tammoja ei näkynyt missään. Ensimmäisenä paikalle ravasi ylväs Wiz. Meri tuli peräsä hirnuen ja laukaten. Otin tamman kiinni ja samalla huomasin haavan takareidessä. "Mitäs neidit on oikein riehuneet täällä. Onko aita jostakin rikki vai mihin oot telonut itsesi", sanoin Merille. Kävelin tarhan ympäri ja alhaalla läheellä rantaa huomasin irronneen laudan. "Jahas onkos täältä joku yrittänyt poistua", totesin. No otin molemmat tammat kiinni ja talutin ne talliin. En viitsinyt jättää Wiziä tarhaan, mistä oli lankku irti. Laitoin tammat karsinoihin ja etsin jostakin nauloja sekä vasran. Käväsin tarhalla naputtamassa pari naulaa lankkuun, jotta se pysyy kiinni. Onneksi muistin ottaa sähköt pois seinästä. Palatessani talliin laitoin sähköt takaisin päälle.

Tallissa vein vasaran paikalleen. Vein Wizin takaisin tarhaan ja palasin talliin katsomaan Merin jalkaa. Ilmoitin haavasta Tinúvelille, joka ohjeisti puhdistamaan haavan tai lähinnä kertoi mistä puhdistusaineet löytyy. Hän lupasi illalla käydä katsomassa haavan ja puhdistaa sen uudelleen. Hain betadinen ja pumpulia. Solmin hännän ja suihkutin vettä haavaan. Kuivunut veri lähti hyvin irti ja huomasin, että haava on vain naarmu. Laitoin laimennettua betadinea haavaan ja suihkutin haavan uudelleen. Löysin tervalaastarin lääkintäkaapista ja suihkutin sitä naarmun päälle, niin nyt siihen ei pääse mitään pöpjä ja likoja. Vein tarvikkeet paikoilleen ja aloin harjata Meriä.

Tamma nautti kumisualla pyörrittelystä, että minun oli pakko jatkaa kaksi kierrosta. Otin seuraavaksi pölyharjan ja piikkisuan. Puhdistin pölyt pois. Otin jouhiharjan ja aloin selvittää häntää. Selvitin hännän osakerrallaan ja kiinnitin klipsillä selvitetyt jouhet häntäruotiin. Kun häntä oli puolen tunnin urakan jälkeen siloisa suihkutin vielä hieman showShineä, jotta se ei takkuuntuisi niin herkästi uudelleen. Otin suitset koukusta ja laskin riimun kaulalle. Harjasin Merin pään huolella ja laitoin suitset neidin päähän. Kieputin ohjat ja laitoin ne leukahihnan läpi. Laitoin liinan vasemman puoleisesta kuolain renkaasta läpi ja vedin niskan yli oikeaan renkaaseen kiinni. Irroitin riimun kaulalta ja laitoin sen harjapakkin päälle. Nappasin repustani hanskat ja lähdin taluttamaan tammaa ulos. Kävely lenkki tekee varmasti jalallekin hyvää, niin se ei pääse turpoamaan. Oven suusta nappasin vielä esteraipan mukaan varmuuden vuoksi, jos tarvitesee jotakin kättäpidempää.

Kävimme kiertämässä lähialueen maastoja. Kiersimme pihattotarhojen ja muiden tarhojen ympäri hiekkatietä pitkin. Kävimme kurkistamassa maastoesteradalla, jotta näkisin millaisia esteitä täällä on. Kävelimme takaisin tallille, paitsi innostuin kokeilemaan näyttely juoksua ja harjoittelimme siis myös muutaman pätkän ravia. Meri tuntui pitävän hieman erilaisesta päivästä ja oli se minustakin mukavaa.

Palasimme tallille päin. Isossa tien risteyksessä oli hyvin tilaa, joten pieni treeni seisotuksessa tähän väliin. Meri asettautui aluksi vain tasajalan, mutta alkoi muutaman toiston jälkee asettumaan aivan oikein.

Tallille päästyämme vein Merin talliin, jossa vaihdoin suitset riimuun ja liinan paikalle laitoin ohjat. Harjasin vielä hetkisen Meriä ja tarkistin kaviot. Vein tamman takaisin tarhaan, mihin käsittääkseni kohta joku vie päivä eväät.

Pesasin vielä kuolaimet ja vein suitset paikalleen. Siivosin pesarista jälkeni, jonka jälkeen keräsin kamppeeni ja lähdin kotiin.

t. Norpatar ja Meri
tämmöinen oli eka päivä.