Ukon hoitokirja

Kaiken loskan ja vesilätäköidenkin uhalla löysin tieni kentän luo ja olin aikeissa istahtaa pitkälle tukille, joka toimi penkkinä, mutta muutinkin mieleni, kun tajusin, että istumapaikkani oli litimärkä. Jäin seisoskelemaan ja katselin ratsastajia. Tinuvel selitti heille pohkeiden käytöstä ja sun muusta istunnasta. Kouluvääntöä heti uuden vuoden kunniaksi, ajattelin itsekseni ja olin tyytyväinen, että en ollut tunnilla. Oma pääni ei pysyisi kasassa tällä hetkellä ei sitten yhtään.

"Antakaa hetkeks ohjat ja otetaan pieni hengähdystauko", Tinuvel käskytti ratsukkoja ja pitkät ohjat annettiin. Hevoset venyttelivät kaulojaan ja pärskähtelivät. Tinuvel käveli kentän portille ja luokseni. "No Tinja mites sä oot tänne eksyny?", hän kysyi virnistäen ja hymähdin naisen kommentille. "No pitää ottaa vähän lomaa tosta lomailusta, että ei ihan rasitu liikaa", totesin ja Tinuvelia nauratti kommenttini. "Voisin lomailla puolestas. Tää tuntien pitäminen on niin pitkästyttävää...", nainen totesi ja nyökkäilin. "Uskon", sanoin siihen ja katselimme ratsukkoja. "Hei onks toi Ukko ulkona vai mis?", kysyin sitten, koska en keksinyt muutakaan höpöteltävää enää. "Mmm... Se taitaa olla ihan ulkona tarhailemassa. Voit hakee sen sisään ja vaikka harjailla sitä jos haluut", Tinuvel sanoi. "Jeps. Eiks sen tarha ollu toi toinen metsätarha ladon lähellä?", kysyin vielä varmistukseksi ja Tinuvel nyökkäili. Olin juuri lähdössä, kun hän vielä huikkasi perääni. "Hei Tinja oo jämäkkä sen orin kaa. Se on välillä vähän tyhmä." Nyökkäilin. "Kyl mä pärjään, älä huoli", vastasin ja Tinuvel nyökkäili ja käänsi sitten huomionsa tuntilaisiin.

Kävin hakemassa oritallin puolelta ketjunarun ja pisimmän raipan mitä näin tallin raippojen joukossa. Yritin väistellä mahdollisimman montaa lätäkköä matkalla tarhalle, mutta loskaista ja märkää oli joka puolella, joten se oli vähän vaikeaa. Kauempaa näin mustan hevosen vihreällä loimella varustettuna seisovan tarhan perällä. Sen lähellä seisoskeli toinen kimo hevonen. Tarhan portilla sain Ukon huomion. Ori nosti päätään ja höristi korviaan. Luikahdin lankojen välistä tarhaan ja lähdin rauhallisesti kohti hevosia. Valkoinen ori ei näyttänyt piittaavan tippaakaan tulostani, mutta Ukko teki paikaltaan täyskäännöksen ja lähti ripeää käyntiä aidan viertä. Pysähdyin ja katsoin orin menoa. Se käveli niin kauas minusta kuin pääsi. Lähdin oria kohti ja se käveli pakoon. Pysähdyin. "Just joo...", tokaisin ja katsoin mustaa hevosta joka värjötteli tarhan nurkassa.

Kokeilin kävellä mutkitellen hoitsuni luo. Reippaasti. Hitaasti. Itsevarmasti. Kaikin tavoin, mutta turhaan. Ori luisti luotani joka ainoan kerran. Pysähdyin turhautuneena. "No ole sitten täällä, jos et halua tulla talliin", tokaisin kovaan ääneen Ukolle, joka käänsi korviaan suuntaani ja oli taas valmiina lähtemään karkuun. Katsoin valkoista oria, joka ei ollut liikkunut juurikaan paikaltaan millä saisoskeli. Kävelin orin luo ja se käänsi hiukan huomiotaan minuun. Käden mitan päässä se ojensi päätään ja nuuhki kättäni, jonka ojensin sitä kohti. Pääsin orin luo ja taputtin sen kaulaa. "Sä olet ainakin kiltti poika, etkä tommonen ku toi yks herra", höpötin kimolle hevoselle ja rapsutin sen harjamartoa. Huomasin, että olin saanut nyt myös jonkunmuunkin huomion. Ukko katseli minua kiinnostuneena. En kiinnittänyt siihen huomiota ja kokeilin saada kimon orin mukaani. Otin pari askelta pois päin hevosesta. Naksuttelin sille lähtemisen merkiksi ja pyysin mukaani. "Tuus nyt. Tule tule", maanittelin sitä ja maiskuttelin orille. Kimo ottikin ensin pari haparoivaa askelta vierelläni. Kävelin reippaammin eteenpäin ja sain orin mukaani. Se lähti seuraamaan vierelläni ja kävelin sen kanssa muutaman ympyrän. "Hieno poika", kehuin kimoa ja taputin kävellessäni sen kaulaa. Itsevarmasti lähdin kävelemään Ukon luo kimo mukanani. Ori näytti häkeltyneen tilanteesta, mutta ei lähtenyt karkuun. Kävelin Ukon ohi ja en meinannut uskoa korviani, kun kuulin että sain yhden nelijalkaisen lisää seuraani. Se seurasi kimoa. Se ei luottanut minuun, mutta tarhakaveriinsa kyllä. Pysähdyin, mutta en kääntynyt. Sitten jatkoin matkaani ja kuulin, että Ukko tuli hieman lähemmäksi minua. Kaksi oria seurasi perässäni aikalailla rintarinnan. Nyt nähtäisiin saisinko mustan hoitsuni kiinni, vaiko en.

Kävelin portille, jolla pysähdyin. En kääntynyt heti vaan hetken päästä hitaasti ja rauhallisesti. Ja kumpikaan oreista ei lähtenyt pakoon. Ne kaksi seisoivat luonani. Hieman epävarmoina tilanteesta ja kuulostellen minua tarkasti. Ukko kokeili kuinka tosissani olin ja toi mustaa päätään lähemmäs. Ori yritti tönäistä päällään minua kauemmas. Mutta tiesin kyllä, että jos ottaisin askeltakaan taakse olisin hävinnyt kaiken mitä olin juuri ansainnut. "Äps. Ei yhtään lähemmäs herra", sanoin Ukolle tiukasti ja työnsin sen lähentelevän pään pois. "Mua et komentele", tokaisin orille, joka nosti päätään ylös. Kohensin ryhtiäni ja otin askeleen hevosta kohti. Ukko ei ottanut askeltakaan taakse. Ojensin käteni orin lavoille ja kolmella sormella painoin sen lapoja. Tunsin kuinka se siirsi painoaan taa ja palkitsin orin päästämällä paineen pois. Eli laskin käteni. Kokeilin uudestaan ja paineesta Ukko siirsi taas painoaan taa. Poistin paineen ja kehuin oria ääneen. Ukko laski päätään ja oli hieman rauhallisempi. Otin askeleen sen sivulle ja silitin orin kaulaa. Taputtelin oria kaulalta, selästä ja pyörin sen ympärillä taputellen sitä. Ukko käänteli korviaan, eikä luistanut tilanteesta mihinkään. Sitten kävelin orin pään luo ja laitoin ketjunarun turvan ympäri ja kiinni riimuun. Lähdin kävelemään, mutta en portista. Tarhassa orin kanssa. Ukko käveli nätisti hetken, mutta kun pysähdyin ori yritti kävellä ohitseni. Käänsin raipan sen lavoille ja käännyin orin eteen. Nostin käteni ylös ja yritin näyttää mahdollisimman isolta. Ukko pysähtyi ja laskin käteni. Annoin orille paljon narua ja lähdin kävelemään taas. Kuulin, että ori oli menossa ohitseni ja pysähdyin. Ojensin kädet sivuille ja yritin olla seinä orin tiellä. Se toimi, eikä Ukko jyrännyt ohitseni. Jatkoin matkaa ja monen pysähtymisen ja kiemuran ja ympyrän jälkeen sain orin pysähtymään ilman, että se tuli ohitseni. Se pysähtyi kanssani ja käveli pitkällä narulla. Joka kerta kun pysähdyin käänsin kädessäni olevan raipan sivulle, kuin tehostaakseni seinä vaikutelmaa itsestäni.

Loppujen lopuksi olin oritallissa Ukon karsinassa hevosen kanssa. Näinkin lyhyt matka oli ollut vaikea, sillä ori oli tehnyt kaikkensa, jotta kaikki olisi mahdollisimman hankalaa. Kuitenkaan se ei jyrännyt ylitseni, mistä olin tyytyväinen. Vein Ukon pesariin, jossa laitoin sen kiinni molemmin puolin. Kävin hakemassa Ukon harjapakin ja palasin pesarille. Otin märän vihreän loimen pois ja heitin sen pesarin loimitelineeseen väliaikaisesti.

Nappasin harjan Ukon pakista ja livahdin narujen ali orin sivulle. Melkeinpä luulin, että Ukko oli syönyt sitruunan. "No näytäs nyt vähän ilosempaa ilmettä herra. Mä oon sentään sun hoitaja. Joudut kestää mua nyt ihan vakituisesti", höpötin Ukolle, kun suin sen lapoja. Ukko luimisteli ja heitti päätään sen verran mitä pystyi ylös. Ennen jalkoja siirryin harjaamaan takaa takajalkojen yläpuolelta. Ukko liimasi korvansa niskaan ja heitti päätään irvistellen ja huiski hännällään. En jaksanut välittää vaan harjasin ihan normaalisti. Ukko huiski hännällään ja potkaisi kerran takaseinää oikein kuuluvasti. "Hei! Lopeta tommonen", komensin hevosta jämäkästi ja napautin sitä takajalalle. Ukko luimisteli niin nyrpeästi, mutta kun olin saanut jalatkin harjattua niin ori jopa nosti vähän liimautuneena korviaan ylös ja kuulosteli minua. Kavioden otto oli oikea tahtojen taisto ja sain nojata aivan koko painollani hevosta vasten, jotta sain sen jalan nousemaan. Koska jalkojen nostaminen oli Ukolle niin vaikeaa tiesin, että sitä pitäisi tehdä enemmänkin, jotta se joskus sujuisi hyvin. Laitoin orin nostamaan jalkojaan moneen kertaan ja joka kerralla kyllä se sujui aina vaan paremmin ja nopeammin. Selvittelin Ukon häntää jalkojen noston jälkeen. Se ei ollut erityisen takkuinen, joten siirryin orin pään vierelle. Kaivoin pakista pääharjan ja nostin kättäni harjatakseni vähän Ukon päätä. Ori kavahti taakse niin paljon kuin pääsi ja silmänvalkuaiset muljahdellen se katsoi minua kauhuissaan. Ojensin käteni eteen suoraksi, mutta en ylös. Odotin, että ori laskisi päätään. Ukko laskikin, kunhan se ensin kokeili päästä karkuun jotenkin kuopimalla ja luimistelemalla minulle. "Et sä mua määrä ori. Rauhotu nyt vaan", sanoin mustalle läsipäälle, joka steppaili edessäni ja mietti antautuisiko ja rauhoittuisiko.

Ja voi kyllä ori rauhoittui lopulta. Se pysähtyi paikoilleen ja laski päätään. Se kuunteli minua ja varoen toi turpansa käteni lähelle. Haistellen pääharjaa korvat tiukasti hörössä, jos vaikka harja yhtäkkiä murisisi sille. Kun olin saanut Ukon hyvään mielentilaan laskin käteni ja harjan sen mukana sivulle alas. Kokeilin uudestaan tuoda harjan orin pään luo ja tällä kertaa Ukko ei kavahtanut pois. Puhuin orille rauhoittavasti ja varovasti laskin käteni sen pään sivulle. Poskelle. Avasin riimun ja siirsin sen kaulalle pois päästä. Ja harjasin Ukon päätä. Ihan rauhassa puhuen orille koko ajan. Se näytti kuuntelevan rauhallista höpötystäni ja itsevarmasti harjasin sen pään. Siirsin mustaa otsaharjaa sivuun otsalta ja harjasin pitkin vedoin valkeaa läsiä. Posket, korvien takaa ja vierestä. "Noin nyt on valmista oriseni", sanoin hymyillen hevoselle ja pujotin riimun takaisin mustan orin päähän. Taputin sitä muutaman kerran kaulalle ja laitoin pääharjan pakkiin.

The End : D