26.2.2012 Igor
Astelin rauhallista vauhtia kohti Peikonjokea, tallia jossa olin jo monta kertaa lopettanut mutta en ollut kauaan pystynyt olemaan erossa. Nyt sitten hoitohevoseksi olin saanut Igorin, Tinúvelin hevosen. Se on kiltti ja rauhallinen tukkajumala. Samassa havahduin mietteistäni, kun huomasin Peikonjoen tilan aivan edessäni. Astelin tallin pihaan ja suoraan tarhoille. Menin Igorin tarhalle. Sielä se seisoskeli rauhallisena, mutta huomattuaan minut se huokaisi ja lähti talssimaan portille. Nappasin sen riimunnarun ja sujahdin tarhaan.
"Heippa herraseni", lepertelin tuolle ja silitin sen turpaa. Klipasautin riimunnarun riimuun ja taputin orin kaulaa. Avasin portin ja käänsin Igorin aidan toiselle puolelle. Suljin vielä portin ja maiskautin hevosen perääni. Se tuli kiltisti mukaani ja tuuppaisi minua muutaman kerran hellästi.
Laskin harjapakin karsinan eteen ja nappasin sieltä pölärin. Sujahdin Igorin karsinaan ja näytin harjaa sille. Se hamusi sitä turvallaan ja sitten pärskähti. Naurahdin ja aloin harjata sitä. Aloitin kaulasta ja etenin takamukseen päin. Suin orin huolella ja laitoin pölärin harjapakkiin. Otin pehmeän harjan ja harjasin jalat puhtaiksi. Puhdistin vielä sen kaviot ja hämästyin hieman kun tunsin sen oikein nojaavan minuun. Painava hevonen Igor tosiaan oli.
"Tiesitkö että oot aika painava", naurahdin tuolle ja taputin sen kaulaa. Igor katseli minua suurilla silmillään ja hamusi taskuani herkkujen toivossa.
"Ei, et saa nyt herkkua. Ehkä ratsastuksen jälkeen", selitin orille ja työnsin sen pään sivuun ja lähdin hakemaan suitsia ja satulaa varustehuoneesta.
Palasin kiikuttaen mukanani painavaa satulaa ja suitsia. Ripustin suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun ja menin sisälle karsinaan satulan kanssa. Puhelin Igorille ja nostin satulan sen kaulalle, mistä vähitellen liutin sen paikoilleen. Suoristin huovan molemmilta puolilta ja kiinnitin satulavyön. Kuulin jonkun tulevan talliin ja tunnistin sen Tinúveliksi.
"Moi!" huikkasin.
"Terve. Ajattelinkin kun näin valot et se oot varmaan sä", tuo hymyili. Nyökkäsin ja sanoin sitten:
"Sopiiks et meen Igorilla rauhalliselle maastolenkille?"
"Sopii, sopii", Tinúvel nyökkäsi. "Sil ei tarvii sit laittaa vilttii ku ei oo niin kylmää", nainen jatkoi.
"Okei", hymyilin ja nappasin suitset käteeni ja aloin lämmittää kuolaimia.
Talutin Igorin perässäni pihalle ja huomasinkin uuden hoitajan Anna-Julian ja Lantun kentällä.
"Hmm.. voisin kysyä heitä mukaan maastoon", ajattelin ja lähdin astelemaan Igorin kanssa kentälle.
"Moi, mä oon Sussu. Huvittaisko lähtee maastoon?" kysäisin pirteästi.
"Eiköhän se käy. Mä oon muuten Ansku" tuo nyökkäsi ja ohjasi Lantun portista ulos.
"Kiva. Oon hoitanut täälä jo kauan mut eri hevosii. Muunmuassa Lanttuu", selostin.
"Mukava kuulla. Voitki sit esitellä maastoja mulle?Vai?" tuo naurahti. Nyökkäsin ja kiristin Igorin vyötä ja ponnistin selkään. Otin ohjia hieman kireämmälle ja painoin pohkeeni tuon kylkiin.
"Herran jestas ku isot askeleet", ajattelin, mutta yritin mukautua orin liikkeisiin.
Kun saavuimme leveälle metsäpolulle ravasimme jonkin matkaa. Tutustuimme toisiimme ja nauroimme. Ansku oli todella mukavan oloinen ja meistä voisi tulla hyvätkin kaverit. Igorin ravi oli ihanaa ja siihen oli helppo mukautua. Naurahdin katsellessani kun Ansku ravasi lyhytaskelisella Lantulla. Hidastimme käyntiin ja jatkoimme juttelua.
"Minkä ikänen siis oot?" kysyin tuolta.
"Oon 14. Sä?"
"15, pian 16" sanoin ja hymähdin. "Ent miten pitkä oot?"
"Hiuka yli 150cm"
"Ok.. Mul on ihan sairas kasvupyrähdys ja oon jo 162cm. Viime vuonna viel menin shetukoilla" sanoin hieman haikeasti muistellen Maria.
"Onks sul omaa hevosta?"
"Ei täl hetkellä. On kyl ollut sellanen Shetukka" Sanoin ja tunsin kyyneleen valuvan poskeani pitkin.
"Onks joku hätänä?" Ansku kysyi huolissaan huomattuaan kyyneleeni.
"Äh, meni roska silmään", valehtelin ja pyyhin kyyneleen.
Hetken kuluttua saavuimme juuri täydelliselle laukkasuoralle. Kannustin Igorin laukkaan ja se nosti laukan todellisella loikalla. Naurahdin ja vilkaisin taakseni. Lanttu oli keksinyt alkaa pukittelemaan ja Anskulla oli kova työ pidellä sitä.
"Pärjääks sä?" Kysyin olkani yli.
"J-jooo", Ansku nauroi ja yritti pitää Lantun päätä ylhäällä.
Laukkasuoran jälkeen Peikonjoki näkyikin jo. Annoin Igorille pidempää ohjaa ja taputin sen kaulaa. Maastolenkki oli onnistunut hyvin.
Hyvästelimme Anskun ja Lantun yksityistallin edessä. Laskeuduin alas Igorin selästä ja löysäsin satulavyötä. Maiskautin sen liikkeelle ja talutin karsinaan. Otin siltä ensin suitset pois ja sujautin sen päähän riimun jossa oli riimunnaru ja naru oli kiinni kalterissa. Olin saanut määräyksen että Igor oli hoidettava kiinnisidottuna. Heilautin suitset karsinan ulkopuolelle ja avasin satulavyön. Nostin satulan alan rautiaankimon hoitohevoseni selästä ja lähdin viemään sitä ja suitsia varustehuoneeseen. Matkalla pesaisin kuolaimet.
Palasin Igorin luokse ja tarkastin sen jalat ja hikisyyden. Hikeä ei ollut joten en laittanut sille loimea. Harjasin sen ja tarkistin kaviot ennenkuin lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Päästin sen tarhaan ja näpsäisin pari kuvaa kamerallani. Lataisin ne kotona koneelle. Palasin sitten talliin ja vein harjapakin paikoilleen ja kaivelin reppuani. Sieltä otin ostamani mustan vihon johon olin koristellut Igorin nimen. Otin käteeni myös kuulakärkikynän ja kirjoitin vihkoon:
"26.2.2012 Maastossa Anskun ja Lantun kanssa. Herra käyttäytyi todella hyvin. "
Vein vihon kaappiini jonka oikeastaan olin täyttänyt jo Igorin tavaroilla. Sinne kaikki saisivat aina kirjoittaa mitä Igorin kanssa olisi tehty. Naurahdin itsekseni ja kävin vielä jakamassa hevosille tarhoihin päiväheinät. Tekstasin Tinúvelille että tuo tietäisi minun tehneen sen.
Sen jälkeen lähdin harppomaan kotiini.
Sussu ja Igor 1hm