PääsivuKalenteriFAQHakuKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätRekisteröidyKirjaudu sisään
Share | 
 

 Tarun päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2, 3  Seuraava
KirjoittajaViesti
Tinúvel
Admin
Admin


Viestien lukumäärä: 136
Join date: 06.01.2011

ViestiAihe: Tarun päiväkirja   Ke Maalis 16, 2011 6:37 am

Kellotar
suomenhevonen, tamma
hoitaja Aleksia
hoitajahistoria
Effi (15.3.11 - 27.4.11, 0 hoitokertaa)
Kiki (28.4.11 - 12.7.11, 6 hoitokertaa)
Aleksia (14.09.11 - 04.03.12 + 07.05.12 -, 21 hoitokertaa)
Tarun sivut

_________________
Peikonjoen tila - Tallin tapahtumakalenteri


Viimeinen muokkaaja, Tinúvel pvm Ke Toukokuu 09, 2012 3:17 am, muokattu 4 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.freewebs.com/heposett
Kiki
Aloittelija
Aloittelija


Viestien lukumäärä: 19
Join date: 27.04.2011
Ikä: 18
Paikkakunta: Kemi

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Pe Huhti 29, 2011 12:59 am

Seisoin koulun jälkeen Peikkometsän pihassa. Harmaa hupparini tuntui uskomattoman lämpimältä, ja minun oli aivan pakko avata se, vaikka alla oli pelkkä hevoskuvainen T-paita, eikä lämpöasteita ollut kuin noin 9. Pitelin laukkuani toisessa kädessä. Siellä ei oikeastaan ollut muuta kuin ympäristötiedon luku-ja tehtäväkirjat sekä suurikokoinen ymräistötiedonvihko. Näitä tarvitsin huomisen kokeeseen, eli laukulla ei ollut mitään tekemistä tallin kanssa. Olin silti tullut suoraan koulusta Peikkometsään, jossa Taru ja Meri odottivat. En malttanut ensin käydä kotona.
Päätin mennä tarhoille moikkaamaan Meriä, ja lähteä sitten pihattoon katsomaan Tarua, ja tervehtimään tietysti muitakin sen kavereita siellä, eli Hannaa ja Selmaa. Meri näkyikin nyhtämästä ruohoa maasta lähellä aitaa.

"Meri! Moi! Kiva nähä, taas tänään", sanoin ja muistelin kun olin aamulla käynyt pikaisesti tutustumassa tammaan. Silittelin hoitsuani hetken, ja mietin, että ratsastaisin sitten ensi hoitokerralla. Moikkasin sen nopeasti ja raivasin katseeni pihatolle.
Pihatolle päästyäni näin tumman, arviolta noin 170-senttisen Nébuleusen, venäjäntyöhevostyyppisen Zhannan, jota arvioin 150-senttiseksi, ja näiden takana, hieman syrjempänä, hiukan aran näköisen suomenhevostamman, hyvin vaalean läsipään. Se nosti päänsä pystyyn ja katsoi minua.
"Taru?" sanoin ja varovasti astelin aidalle. Tamma ei perääntynyt, mutta jäykistyi hieman. Onneksi sen tutut olivat lähellä. Selma tuli itsestään aidalle. Silittelin sitä, mutta samalla ilmaisin Tarulle, että tämä hevonen ei ole mitä haen. Hannakin tuli, ja sai Tarun suostuteltua lähemmäs. Silitin hieman Hannaakin, ja katsoin Tarua. Se huomasi, että yksin on jotenkin turvatonta, ja tuli vaistonvaraisesti ystäviensä luo. Varovasit minä silitin Tarua. Se alkoi pikkuhiljaa rentoutua, kun jaoin hieman huomiota myös Selmalle ja Hannalle, siinä toivossa, etteivät ne lähtisi pois.
Taru oli lopulta sen verran luottavainen, ettei se hätkähtänyt, kun Selma lähti syömään. Hanna odotteli Tarua. Annoin Tarulle taskuni pohjalta pienen palan kuivaa lepiää, ja jätin kolme porkkananpalaa pihatolle. Hevoset ottivat omansa ja söivät ne sovussa. Onneksi ne tajusivat, että enää en anna lisää, ja astuivat pari askelta heinäkasalle, joka oli pienentynyt selvästi Selman vierailusta.

Tinúvelin tapasin kun palasin pihatolta. Tänään voisin viedä Tarun ulos ja syötellä sitä, mutta en harjata. Meri oli jo hoidettu, jotenka voisin nyt huomioida sitä porkkanalla ja harjauksella, joka tosin olisi hiukan nopea.
"Moi, Kiki! Tulit taas?" Tinúvel sanoi, ja ilahtui, kun näki, että tulin pihatolta.
"Tarun luona olin, se kyllä aluks vähän arasteli, mutta lopulta sitä ei haitannut, kun Selma lähti pois", selitin.
"Hienoa, ei Tarua helpolla saa Selman luota, jos kyseessä on aivan uusi tuttavuus", Tinúvel kertoi ja lähdin hänen mukaansa kävelemään tarhalle. Siellä Meri seisoi odottaen minua. Otin sen kiinni ja sidoin puomiin ulos. Tinúvel toi harjat, ja niin aloitin puhdistamisen.
Pikaisesti vedin irtokarvat pois ja putsasin kaviot. Sitten juttelin hetken keskittyneelle ruunikolle.
"Tiesitkö, Meri, sä olet tosi kultainen, kun oot noin kiltti." Meri korskahti, ikäänkuin sanoen, eipä mitään, olen samaa mieltä.
"Hei, nyt mä vien sut sisään heinille, ja syöttelen Tarua", sanoin. Meri "toivotti onnea" nuolaisemalla kättäni. Vein sen karsinaan, annoin porkkanan kuppiin ja suukotin sitten tammaa kevyesti turvalle.
"Äiti kuristais mut, jos näkis tän", sanoin, pussasin Meriä uudelleen ja lähdin pois. Meri painoi turpansa heiniin ja otti vettä automaatista.

Taru oli tällä kertaa rohkea, ja Hanna seurasi kiinnostuneena sivusta, kun otin riimun käteeni. Aluksi Taru katsoi sitä ihmeissään, mutta ei kokenut minua tungeksivaksi, ja antoi laittaa riimun hellävaroen päähänsä. Otin riimunnarun ja kiinnitin sen riimuun. Varovasti avasin portin ja suljin sen lujasti, ettei Selma tai Hanna olisi pian ulkona, tai mikseivät molemmat?
Talutin Tarun myödäten niitylle. Siellä se, ihme kyllä, vaikka on arka, heitti suoraan ilopukin. Luotin tammaan taskussani olevan porkkanan ansiosta ja irrotin sen vapaaksi. Riimu päässä Taru teki pienen, nopean ja siistin voltin, pukkasi ja vaipui taas arkana syömään ruohoa. Istuin maahan puun juurelle ja Taru söi vierelläni vapaana. Hymyilin sille ja annoin sen liikkua puun ympärillä. On Taru niin arka, että koki minut turvakseen, olen sille sentään ainoa tuttu, vaikka en sitä hyvin tunnekaan. Siksi se pysyi lähelläni.
Oikaisin jalkani ja pidin riimunnarua kädessä, houkutellen Tarun mukaani kävelemään. Kohta olisin tapaamisessa Tinúvelin kanssa. Nainen tulikin vastaan, ja katsoi ihmeissään minua seuraavaa Tarua. Syötin Tarulle porkkanan ja kiinnitin sen naruun, nyt kun oltiin tutussa ympäristössä.
"Oho, sehän luottaa sinuun!" Tinúvel tokaisi ylepänä hevosestaan. Vein Tarun pihattoon, hyvästelin sen, Hannan ja Selman noin tunniksi, menin Merin luo laitumelle ja aloin neuvotella tunneista Tinúvelin kanssa.

Kiki & Taru 1HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kiki
Aloittelija
Aloittelija


Viestien lukumäärä: 19
Join date: 27.04.2011
Ikä: 18
Paikkakunta: Kemi

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Ti Toukokuu 03, 2011 2:04 am

RUNO TARULLE

Taru metsään tallustaa,
se tietää minne mennä saa,
kuulee metsän kumun,
näkee harmaan sumun,
ilostuu ja laukkaa,
metsän ilmaa haukkaa.

Taru on mun ihmeheppa,
rakas pieni arkajalka,
sen vaalea turkki hohtaa,
auringon valoa johtaa,
kun se seisoo
ja katsoo.

Taru vie maailman luokse,
sanoo mulle että juokse,
pyytää silittämään,
itseään hellimään,
niin minä teen,
toivon ja iloitsen.

Taru on juoksemassa,
niityllä vaeltamassa,
päivänpaisteessa,
auringonvalossa.

Kiki & Taru 2HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kiki
Aloittelija
Aloittelija


Viestien lukumäärä: 19
Join date: 27.04.2011
Ikä: 18
Paikkakunta: Kemi

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Pe Toukokuu 27, 2011 10:20 pm

Olin hämmentynyt. Meri seisoi allani satuloituna ja suitsittuna. Taru vieressä käsihevosena ohjasin molempia. Metsä rasahti. Jotain suurta liikkui siellä. Käänsin Merin toiseen suuntaan - mutta takanamme seisoi peura. Pelokas peura. Meri juoksi pari askelta taaksepäin. Loppu kävi nopeasti. Yhtäkkiä istuin maassa ja poni oli kadonnut. Peura seisoi paikallaan. Taru epäluuloisena perääntyi. Yritin pitää edes sen luonani. Otin tukon ruohoa maasta ja heitin sen Tarun eteen. Revin kasan ruohoa ja annoin Tarun syödä. Sitten keskityin peuraan.
Peura oli niin säälittävä. Otin nopeasti ruohoa käteeni ja runosin peuralle onnea. Annoin sille ruohon, jonka se nappasi. Sitten se nyökkäsi ja lähti.
Taru söi viimeisiä korsia.
”Taru, on pakko tulla selkääsi. Ethän pane pahaksesi?” nousin hevosen paljaaseen selkään ja pyysin sen kävelemään. Mutta se laukkasi. Taru loikki kovaa, ja yhtäkkiä se hidasti. Ääntä tuli paljon jostain. Mutta seisoimme kivikossa, kantojen ja juurien peitossa, enkä voinut pakottaa hevosta pois.
Taru seisahtui. Istuin sen paljaassa selässä riimunnaru kädessäni ja yritin ohjailla hevosta pois äänien luota. Päivänvalo erottui himmeästi puiden välistä, ja oli lämpöön nähden melko pimeää. Hain hyvän asennon ja paino-avuilla käänsin Tarun toiseen suuntaan. Pysyin rauhallisena. Joku ääni sai Tarun taas havahtumaan. Taputin sitä.
”Ei hätää, Taru”, tyynnyttelin ja päätin kokeilla alkukantaisempaa tyyliä. Jalkautuminen ei kannattanut sen kivikon ja kantomäärän vieressä. Venytin siis käteni ja irrotin riimunnarun. Sidoin sen vyötäisilleni ja aloin loruta Lappalaisia rauhoitusloruja. Hiljaa kutsuin henkiä puolelleni.
Taru rauhoittui. Hetki hetkeltä se saavutti luottamuksen pisteen, ja karisti epäluulot ja pelon pois. Kosketin kädelläni Tarun kaulaa ja pyysin sitä liikkumaan. Kypäräni oli onneksi turvavakuutuksena. Taru nosteli jalkojaan. En tuijottanut maahan, annoin hevosen etsiä hyvän kohdan. Vedin henkeä.
Olimme niityllä. Pitkää kasvistoa jatkui silmänkantamattomiin. Jalkauduin ja kiinnitin riimunnarun Tarun päähän. Olisin matkalla voinut sitoa riimunnarun Tarun kaulan ympärille ja pitää kiinni, mutta en halunnut pelästyttää sitä. Minulla oli suojana kypärä, sillä ei mitään. Vaarantaisin mieluummin itseni.
Taru hirnui. Kadottamani Meri seisoi jossain ja vastasi. Missä se oli? Taputin Tarua ja pyysin sitä seuraamaan. Hirnuntaa kuului. Taru auttoi minua. Se hirnui ja Meri vastasi. Pian näin Merin. Juoksin sen luo, ja halasin sitä. Ja halasin Tarua.
”Kiitos!”

Kiki ja Taru 3HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kiki
Aloittelija
Aloittelija


Viestien lukumäärä: 19
Join date: 27.04.2011
Ikä: 18
Paikkakunta: Kemi

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Pe Toukokuu 27, 2011 10:22 pm

Kiva
Empaattinen
L
L
Onnellinen
Tietäväinen
Arka
Rauhallinen

Osaan en keksinyt. No:

Kiki & Taru 4HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kiki
Aloittelija
Aloittelija


Viestien lukumäärä: 19
Join date: 27.04.2011
Ikä: 18
Paikkakunta: Kemi

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   La Kesä 04, 2011 12:35 am

3.6.2011/TARUN KANSSA ON KIVAA!

Saavuin hoitamaan Tarua. Kopistelin jalkani seinään ja lähdin Tarun luo. Se alkoi höristä heti kun tulin. Huomasin, että Taru oli aika leppoisalla tuulella. Hain heti harjan ja aloin käydä Tarun turkkia läpi.

Harjattuani Tarun lähdin viemään sitä ulos. Se pääsi tarhaan. Tarhassa on kumminkin kivempaa kuin pihatossa, paitsi ruoan kannalta.

Vietyäni Tarun tulin talliin ja otin kottarit ja talikon ja lapion mukaani. Putsasin karsinan ja toin sinne vähän puruja. Sitten hain Tarun taas sisään.

Talutin Tarun käytävään ja aloin harjata sitä.Taru oli leppoisa ja rauhallisen oloinen. Taputin sitä ja putsasin kaviot. Hain satulan ja suitset ja aloin laittaa niitä Tarulle. Ensin laitoin satulan selkään ja liuútin sen sään taakse. Sitten vein riimun kaulalle ja laitoin ohjat myös sinne. Taru avasi nätisti suunsa jotta sain kuolaimet sinne. Sitten laitoin loput suitsista ja kiinnitin remmit.

Irrotin riimun Tarun kaulalta ja otin riimunnarut irti. Tungin kypärän päähäni ja aloin viedä Liiaa kohti maneesia.

Pian seisoimme keskellä maneesia ja minä olin juuri kiristänyt satulavyön. Sitten laitoin jalat suoriksi ja maiskautin Tarun liikkeelle. Se käveli mukavaa tahtia eteen ja samalla sain ohjia lyhyemmiksi. Sitten tein vähän voltteja, ja nostin ravin. Taru oli aluksi vähän ihmeissään, mutta kun annoin sille pohkeita, niin se tajusi. Ohjatessa minun täytyi olla tarkka, sillä Taru lähti aika helposti omaa reittiään jos en saanut oikeita apuja annettuja. Lopulta se ravasi ihan mukavasti ympäri kentää. Vaihdoin suuntaa käynnissä ja vaihdoin raipan toiseen käteen. Liia lähti melkein itsestään ravaamaan...

Tunnin loputtua laskeuduin selästä ja nostin jalustimet ylös. Sitten otin ohjat kaulalta ja aloin viedä Tarua talliin.

Taru oli vähän ajan päästä harjattavanani käytävällä. Se oli aika hikinen, joten otin sen pesulle. Suhkutin jalat ja kyljet letkulla ja muut paikat hinkkasin sienellä. Loimitin Tarun ja vein sen karsinaan. Karsinassa venytin sen jalat ja annoin sen sitten keskittyä juuri tulleeseen heinäkasaan. Sillä aikaa menin itse syömään.

Syötyäni menin takaisin hoitoheppani karsinalle. Se oli vähän jännittynyt, joten annoin sen vähän nuuhkia itseäni ennen kuin tulin karsinaan. Taru rentoutui kun puhelin sille.

Vähän ajan päästä laitoin Tarun riimuun ja aloin taluttaa sitä tallipihassa. Muistin heijastimet, jotta olisi turvallista lähteä.

Talutuksen jälkeen Taru oli aika kylmissään. Otin loimen pois, harjasin Tarun ja laitoin loimen takaisin. Alkoi olla myöhä. Soitin äidilleni ja hän sanoi tulevansa pian hakemaan minut. Olin Tarun kanssa loppuajan ja halasin sitten sitä.
-Hei hei! Nähään sitten!

Kiki & Taru 5HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kiki
Aloittelija
Aloittelija


Viestien lukumäärä: 19
Join date: 27.04.2011
Ikä: 18
Paikkakunta: Kemi

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Ti Kesä 07, 2011 6:23 pm

Taas runoilua/laulua. Olen kesästä melko ison ajan poissa, joten ajattelin etukäteen kirjoittaa kesäkuun toiset tarinat. Säästän tarinoita sitten ensi kuuhun. Mutta varmaan joko Merille/Tarulle tulee tarinaa vielä tämän jälkeen kolmannen kerran, mutta en halua sitten olla paniikissa, jos aikaa ei riitä. Siksi runo/laulu tulee nyt.

Kesätaivaalla näkyvät pilvet, ne viestiä mulle tuo.

Pilvet kuiskaavat: "Mukaan jos lähdet, kotiin pääset rakkaiden luo."

Sinne matkustaa kestäisi pitkään, siksi siitä vain unelmoin.

Mutta tiedän sen, esteet ei mitkään ajatusta kahlita voi.

Milloin ikävä mieleni täyttää, katson aina pilviä näin.

Silloin loisteellaan minulle näyttää, pilvet suunnan rakkaita päin. "

Kiki & Taru 6HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Oona
Perustallilainen
Perustallilainen


Viestien lukumäärä: 43
Join date: 15.06.2011

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Su Elo 21, 2011 7:12 pm

Ajattelin, että kaipa voisin joihinkin väleihin Merin ja Tarun kirjoihin kirjoittaa, etteivät kirjat ihan tyhjinä seiso. Huomionosoitus vaan, ei muuta Smile

20.08.2011

Oltiin talutusreissulla, otin mukaani Hessun ja Tarun. Ne talsivat nätisti vierelläni. Pysähdyin välissä vähän syömään eväitäni, Hessu ja Taru soivät ruohoa. Talutin hevosia riimunnaruista, mutta mukanani oli kaksi liinaa. Eräällä niityllä juoksuttelin hevosia vähän. Tämän jälkeen, kuten olimme Tinúvelin kanssa sopineet, kiinnitin Hessun ja Tarun puihin, koska Tinúvel talutti Lantun ja Merin luoksemme. Liikuttaisimme ne. Taru ja Hessu söivät, kun nousin Merin selkään. Laukkasimme ja ravasimme. Sitten laitoin Merinkin kiinni ja kokeilimme liinajuoksutusta ruohoaukealla. Kypärät todellakin olivat tarpeen, sillä ilman satulaa naistensatula-istunnassa oli vaikea olla, varsinkin kun alla oli pirteä Lanttu. Tinúvel luisui selästä seisoma-asentoon, minä tipuin Lantun ilopukissa suoraan sen nenän eteen... Hauska reissu. Sitten vaihdoimme ratsun Hessuun, jonka suitset Tinuvel oli tuonut. Niin, se oli kivaa. Palasimme tallille, minä talutin Hessun ja Tarun, Tinúvel Merin ja Lantun. Meri oli tosi kiva ratsastaa, samoin Lanttu ja Hessu. Tarun selässä en ollut, se on vähän säikky hullutuksiimme, ja se on tiineenä.

Oona, Tinúvel, Taru, Hessu, Lanttu ja Meri
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://klettursivut.webs.com/
Aleksia
Peikkisasiantuntija
Peikkisasiantuntija


Viestien lukumäärä: 151
Join date: 30.08.2011
Ikä: 19
Paikkakunta: Hiidenkylä

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   To Syys 15, 2011 10:49 pm

15.09.2011

Tutustumista Taruun

Hyppäsin ulos pimeästä bussista ja työnsin oven kiinni. Räpyttelin silmiäni hetken, olin tullut valoon. Toinen hartiani painui lysyyn, taas kerran, laukkuni painosta. Olkalaukku oli melko vaalea, nahkainen. Yritin huokaista luontevasti, vetää pienen limsapullon ulos laukusta. Join pari kulausta kylmää, oranssia fantaa ja tunsin, kuinka hiilihappo poreili suussani. Nostin juoksun, ja näin Peikkiksen tienmutkan. Jalat tuntuivat painavilta. Tänään nousisin Tarun selkään. Vaikka se oli kantavana, voisin kai ratsastaa sillä ihan vähän- käyntiä. Talutuslenkki ei ainakaan olisi pahitteeksi. Wizin luo tulisi tänään eläinlääkäri tarkistamaan sen kunnon, sekä kengittäjä ja viimeisenä nainen, Miina, joka hoitaisi Doran koulutusta. Miina tulisi vasta seitsemältä, joten minun ei ennen sitä tarvitsisi kuin harjata Wiz nopeasti ja viedä ulos. Miinan koulutuksen ja vierailun jälkeen tekisimme Doralle tuttavuutta vastasyntyneen Alecto P.:n, Allin kanssa. Minulla olisi yhdeksän tuntia aikaa olla Tarun kanssa ennen muita juttuja.
Olin Peikkiksen tavallisen tallin edessä. Avasin ovet ja kurkistin sisään. Tinúvel oli iloinen, hän oli ehtinyt jo siivota karsinat ja parhaillaan heitti puhdistetun loimen Siepin karsinan tangolle. Suljin ovet ja käännyin kohti pihattoa.
Pysähdyin pihaton eteen, kutsuin Tarua. Se käveli rennosti Hanna seuranaan kohti minua.
"Hei, tyttö", kehotin ja kurkotin silittämään vaaleaa turpaa. Hanna kääntyi poispäin. Minä silitin Tarua vähän.
Perustutustumisen jälkeen otin riimunnarun ja riimun, ja astuin päättäväisesti pihattoon. Olin rento ja rauhallinen, sinä hetkenä, jotta Taru ei hermostuisi, herkkä kun oli. Ojensin riimua Tarun päätä kohti ja sain sen myöntymään. Kiinnitin narun ja maiskautin.
Taru seurasi minua tallipihalle, jossa laitoin sen kiinni. Sitten lähdin vauhdilla yksityistalliin, josta nappasin Wizin ja talutin sen. Kiinnitin Wizinkin pihalle. Otin harjoja, laitoin Tarulle ruohoa syötäväksi ja aloin käydä Wizin karvaa läpi harjalla.
Kun olin harjannut Wizin, silittänyt Doraa, jonka olin myös sitonut, laitoin niille heinää ja menin Tarun luo. Otin siltä loimen, hain Wizin ja Doran, irrotin Tarun ja lähdin viemään kolmikkoa. Ensin veimme Wizin ja Doran tarhaan, ja lähdimme Tarun kanssa kävelylle.
Kiersimme pienen tallipläntin ympäri, jonka jälkeen taputin Tarua, suihkutin kevyesti sen läpi ja laitoin loimen. Heitin suomenhevostamman pihattoon, kävelin ulos ja suljin portin.
Tallin lämpimässä-yksityistallissa siis- ilmassa ei ollut valittamista. Tuuli oli poissa, ja ihana lämpö täytti minut. Otin esiin laukussani, kylmäkassissa, joka tosin oli minikokoinen ja mahtui olkalaukkuni sisään, olevan riisifrutin, kertakäyttölusikan ja roskapussin. Otin kannen pois, heitin lusikkani hilloon ja aloin syödä. Tinúvel tuli istahtamaan. Kaivoin appelsiini Trip-pillimehuni ulos, otin välipalapatukankin.
"Hei, Tinúvel!" hymyilin.
"Hei, onko Tarun kanssa sujunut?"
"Joo, tosi hyvin- mä en malta odottaa selkäännousua. Voi kun varsa tulis jo, voi kun..."
Niin, toivotaan, silloin minulla olisi toinenkin hoidettava.

Aleksia & Taru 1HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://wizieox.webs.com/
Aleksia
Peikkisasiantuntija
Peikkisasiantuntija


Viestien lukumäärä: 151
Join date: 30.08.2011
Ikä: 19
Paikkakunta: Hiidenkylä

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Ma Syys 19, 2011 10:50 pm

19.09.2011

Tarun ja Ollin kanssa-100% sekoilua


Ööööö. Meinasin kuolla. Juu. Ensimmäisenä hoitopäivänäni Tarulle oli syntynyt varsa. En ollut silloin enää paikalla, joten en ehtinyt nähdä tilannetta. En edes varsaa. Ja nyt kun pysähdyin pihaton eteen, laskin laukkuni maahan, näin suloisen, kurittoman orivarsan.
"Taru!" kutsuin. Taru ei sillä tavalla tullut, että ai, hoitaja kutsui, sen sijaan se uteliaisuudesta paimensi varsansa ja itsensäkin aidalle, jossa minä odottelin kiehtovan porkkanapussin kanssa.
"Hei, tyttö, ja sä..." yritin sanoa. Tinúvel oli tekstannut minulle vain, että varsa syntyi, ei nimeä. Tiirasin vähän matkan päähän. Pihaton muista alueista eristävän aidan kylkeen oli naulattu neljäs kyltti. Kävelin kyltille, Taru ja varsa aidan toisella puolella. Tulikello "Olli", i. Usvatuulen Revontuli, e. Kellotar, siinä luki. Hieno nimi, kuvasi varsaa täältä nähden melkoisen osuvasti.
En malttanut odottaa, että saisin hoitaa näitä kahta, joten otin riimun ja riimunnarun ja avasin portin.
Kävelin pihattoon, kiinniotin Tarun ja houkuttelin Ollin mukaan.
"No niin, mennään kentälle. Juoksutusta ja Ollille harjoituksia. Mä yritän olla lojaali", naurahdin, otin kiinni ja suljin portin.
Kävelimme Ollin ja Tarun kanssa kentälle. Ollin päästin vapaana, koska se ei riimussa kulje, mutta oli poika sen verran fiksu, että vältteli salamannopeaa liinaa taitavasti. Emä oli lähellä, ja taisi Taru olla se, jolla oli hätä varsan luo. Pitelin sitä hanakasti liinassa, ja otin vähän ajan harjoituksia kerrallaan. Taru meni ihan kiltisti, vähän se säikkyi raippaa, ihan lyhyttä raippaa, joten totutin sitä vähän siihen. Juoksutuspiiskaa ei olisi kannattanut ottaa, enkä ottanutkaan, koska ounastelin pahaa. Taru oli sen verran säpsy.
Olli ja Taru saivat porkkananpalat, ja sen jälkeen tarkistin, että kentän portti oli kiinni, irrotin Tarun kokonaan.
Tämän ja pienen päättömän pomppimisen kuluttua laitoin kentälle kaksi puomia, puomikäytävän, tötteröt ja porkkanapussin heitin käteeni. Sitten Taru ja Olli saivat käydä tehtävät läpi.
En pakottanut Ollia, enkä Taruakaan, ja Olli pysähtyi juomaan kerran, harhailikin se, mutta tajusi lopulta, että kyseessä oli porkkanan seuraaminen. Taru sen sijaan seurasi tehokkaasti, ja nosti jalkojaan kuin mikäkin paraatihevonen puomeilla. Halasin Tarua, otin sen riimuun ja kutsuin Ollin kanssamme pois.
Olli ja Taru pääsivät pihattoon. Siinä välissä menin Wizin ja Doran luo.
"Hei, tyttö", hempeilin Wizille ja taputin Doraa. Otin ne riimuihin, laitoin käytävälle harjattavaksi ja puunasin viimeisen päälle. Karsina sai pikaisen putsauksen lannasta, ja aloin pestä ruokakuppia.
Ruokakuppi oli pesty, joten hain vähän heinää, tarkistin automaatin ja heitin tarkkaan mitatut rehut kuppiin. Sitten päästin Wizin ja Doran karsinaan.
Söin välipalan, sekä mikropitsan ja jugurttia, join pari pillimehua, välipalapatukkakin tuli pistettyä poskeen. Tukevan aterian jälkeen päätin kokeilla hullua tempausta.

Tinúvel löytyi kiristämästä Selman satulavyötä. Selma oli leppoisan oloinen.
"Moi!" heilutin.
"Hei!" Tinúvel ilahtui. Kävelin hänen luokseen.
"Voinko mä viedä Tarun ja Ollin sekä Wizin ja Doran samalle laitumelle?"
"En tiedä. Olli on ori... No, jos päästetään Sieppi sekä Alli sinne myös", Tinúvel myöntyi. Etsimme tyhjän laitumen, otin Siepin ja Allin ja lähdin.
Tallista haettiin vielä Dora sekä Wiz. Alli ja Dora näyttivät olevan hyvin ystävystyviä tapauksia. Tinúvel katsoi, kun talutin hoidokkini ja Ollin tarhalle tammojen sekaan. Jotta Olli ei ainoana poikana joutuisi virumaan, laitoimme vielä Sepon samaan.
Lauma oli ihan sovussa, Dora ja Alli, Ollikin meni ihan niiden sekaan, se näytti Doralle taitojaan kaiken edestä. Seppo laitettiin pois, se ei oikein huvittunut aiheesta. Tarun kanssa kuitenkin oli tuttavuutta aiemminkin ,joten se liittyi tammojen seuraan. Sieppi ja Wiz näyttivät hyviltäkin frendeiltä.
Ihan pienen, lyhyen session jälkeen otimme hevoset oikeisiin tarhoihinsa. Jäin katsomaan Wizin ja Doran juoksentelua, lyhyen aikaa, ja siirryin viimein Tarun ja Ollin pihatolle. Hauska päivä.

Aleksia & Taru 2HM

/mielipidettä?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://wizieox.webs.com/
Aleksia
Peikkisasiantuntija
Peikkisasiantuntija


Viestien lukumäärä: 151
Join date: 30.08.2011
Ikä: 19
Paikkakunta: Hiidenkylä

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Ti Syys 20, 2011 4:10 pm

20.09.2011

Tarun selkään!

Näperöin kääntynyttä riimua pihaton sisällä. Hanna tunki katsomaan, otettaisiinko se kävelylle mukaan. Taputin tammaa ja yritin saada riimun oikeaan asentoon. Tinúvel tuli juuri tallinovesta liina ja suitset käsisään.
"Hei! Minnes oot menossa?" kysyin ja suoristin riimun viimeisen päälle.
"Hannaa juoksuttamaan", Tinúvel vastasi.
"Entä ite?"
"No, ajattelin viedä Tarun ja Ollin kävelylle, ehkäpä Selman voisi ottaa mukaan?"ehdotin.
"Toki", Tinúvel myöntyi, käveli pihattoon ja otti Hannan kiinni.
Minä hain Tarun ja Ollin ja riimutin vielä Selmankin. Me, toisinsanoen nelikko, joka lähti kävelylle, talsimme Tinúvelin tieltä.

Metsässä oli hiljaista. Olisin mielelläni kivunnut Tarun selkään. Mietin, kuinka ihanaa olisi olla oma suokkivarsa. Oona oli myynyt Kajon ennen kuin edes ehdin tutustua häneen. Mutta toistaiseksi aikaa veisivät ihan tarpeeksi kolme omaa hevosta ja yksi hoitohevonen. Kletturia minun ei sentään ihan joka päivä tarvinnut hoitaa, ja nyt kun Wizin muutto saattaisi tulla kohdalle. Tarkoituksenani oli nimittäin hakea Dora samaan paikkaan Wizin kanssa, ja Järnbystä löytyi hyvä paketti. Olihan Tinúvelillakin hevosia Järnbyssä.
"Niin, niin", myötäilin ja käännyin katsomaan Ollia. Se hyppeli ympäriinsä kuin mikäkin villiorhi.
"Uskallan aatella, että sä Olli olet ihan tavallinen emään kiintyvä varsa- mammanpoika. Tai et ihan tavallinen, erikoisia hevosia ootte ihan kaikki. Taru ainakin", hymyilin ja suukotin Tarun kaulaa. Tykkäsin niin kovasti siitä, kauniista hevosesta. Ja Ollistakin pidin, se oli jotenkin niin erikoinen varsa. Jos en saisi Tarun hoitajana jossain välissä jatkaa tai aikaa riittäisi, Ollin kasvaessa voisin harkita sitä hoitsuksi. Toki Sieppikin houkutteli.
Kävelylenkin jälkeen heitin Selman tallikäytävälle. Sussu oli tullut ja menossa luvan kanssa ratsastamaan Selman.
"Hei, Sussu!"
"Ai hei! Taru...? Olli?"
"Juu, olen alkanut hoitamaan näitä, ovat niin ihania. Mitäs sanot, jos saan luvan, lähtisitkö Lolalla maastoon, ihan rauhalliseen kävelymaastoon, ottaisin Tarun", ehdotin.
"Toki käy! Entäs Wiz?"
"No, se on ulkona, Tinúvel vei, ja mun pitää illalla olla taas kouluttelemassa, siivoan myös lannat pikaisesti ja harjaan sen tässä välissä", kerroin.
"Ahaa. Niin se muutto?"
"Kysyin Järnbystä paikkaa Wizille, ajattelin, että voisin hakea Doraakin sinne, niin olisi helpompaa. Järnbyn valmentajat voisivat saada Wiziä kuriin, ja Wiz on sellainen hienohelma, että Järnbyn kaltainen upea talli on sille luotu. Peikkis on Wizille toki hyvä, mutta luulen, että siirrän sen kuitenkin kisailemaan usein, nyt varsan jälkeen, ja sellainen aktiivitalli on hyvä", kerroin.
"Okei. No, josko nyt viet nuo pihattoon ja hoitelet sitä Wiziä, kun olen maastossa?" Sussu ehdotti.
"Jups", huikkasin, käännyin pihatolle ja vein Tarun Olleineen Hannan seuraksi.
Wiz oli syömässä kellastunutta ruohoa. Sen loimea vasten painautunut Dora oli ymmällään tihkusateesta, joka parhaillaan teki säästä huonon. Kutsuin Wiziä. Se oli jo niin tottunut sanomisiini, että ravasi nätisti aidalle ja antoi kiinni. Taputin Wiziä ja Doraa.
Sade alkoi olla rankempi, joten heitin hevoset pesukäytävälle. Putsasin karsinan ja laitoin sinne uutta heinää, laskin juoma-automaatista valmiiksi vettä ja kannoin yhden sangon karsinaaan, rehut saivat myös paikkansa. Sitten otin Wiziltä loimen pois ja huuhtelin lämpimällä vedellä sen jalkoja. Karsinassa loimitin Wizin uudelleen, Dora sai pienen viltin.
Harjasin hevoset kurasta, eritoten Dorassa oli harjattavaa.
"Vitsi, sä olet sotkenut ittes totaalisesti, kun sulla ei ole loimea", voihkaisin ja hankasin Doran kurakarvaa.
"Hienoa, Dora."
Kun Wizi ja Dora olivat puhtaita, putsasin kaviot ja jäin hetkeksi karsinaan. Sussu tekstasi minulle vähän.
Sori kun kestää, mä olen vielä tunnin maastossa, eli yhteensä kaksi tuntia. Hoitoon menee aikaa, joten sä voit viedä Wizin lenkille satula selässä. Nähään! Mä alan laittamaan Lolaa heti kuntoon kun Selman olen hoitanut, sä voit harjata Wizin ja sitten Tarun. Tuun vaikka auttamaan sua Tarun kanssa, niin päästään nopeemmin. Muista kysyä se lupa! Sussu Wink
Idea oli hyvä, joten hain Wizin varusteet ja laitoin ne sen päälle. Dora sai tulla vapaana, kiltti pikku enkeli. Kävelin pihan läpi ja nousin satulaan.
Wiz oli tavattoman herkkä. Yleensä se on todella herkkä, ja kun lisää herkkyyttä tulee, ei hyvä. En saanut yhtään ajaa eteen, ja keskityin kokoajan ohjaamaan Wiziä niityn läpi.
Niitty oli suuri, ja sen kasvusto oli leikattu leikkurilla ihan lyhyeksi. Wiz nautti, kun kävelytin sitä ympäri aukeaa.
"Ihanaa olla taas sun selässä, Wiz!" totesin. Kannustin Wizin ihan vähän ravaamaan. Se ravasi kauniisti kiekan, jonka jälkeen annoin kävellä.
Tallille saavuimme ravissa. Dora oli mukana ihailtavaa vauhtia.
"Hei, susta tulee varmaan laukkahevonen!" virkoin sille. Dora hirnahti kimeästi tarhassa olevalle Allille, ja jouduin ratsastamaan aika kauas, ennenkuin Dora juoksi täyttä kiitoa emän luo.
Sussu ei ollut vielä tallissa, ja voisin juoksuttaa Wiziä illalla. Harjasin Wizin melko ripeästi ja kävin Dorankin karvan läpi. Sitten siirryin putsaamaan Wizin varusteet, ja pingoin Tarun luo. Soitin Tinúvelille luvasta, jaksanut etsiä häntä. Lupa tuli.
Sussu oli jo tullut, kun suitsin Tarua. Päätimme mennä ilman satulaa, ja olimme kutakuinkin samaan aikaan valmiina.
"Hienoa!" hymyilin.
Kävelimme, ja Olli oli mukana menossa. Se ei toheloinut juurikaan.
"Onko Lola ihana?"
"On!" Sussu naurahti.
"Hei, mulla oli kerran yksi tosi arka hevonen, se ei luottanut ihmisiin. Ja nyt on tullut uusi, tai koulutettava, tutun polle, kun se pyysi apua. En mä oikein tiedä, miten epävarmuus koulutetaan pois, tiedätkö sä?"
"Juu, olen kouluttanut yhtä hepoa. En mitenkään ihan hyperisti onnistunut, enkä kouluttajaa vastaa, mutta epävarmuus lähti. Aluksi tein pieniä kosketuksia, sitten lisäsin itseeni vähän herkkuja, ja lopulta pääsin karsinansisällä olevan etäisyydelle, jolloin näin, mikä oli ongelma. Sitten hoidettiin asiaa omistajan kanssa, ja luottamusjuttuja olivat esimerkiksi vesieste. Kyllä se polle sitten luotti. Mutta menetelmä riippuu ihan hevosesta. Sisko kouluttaa hevosia, se tietää", kerroin.
"Ravataanko ihan vähän?" Sussu ehdotti sitten, kun pieni hiljaisuus oli tehnyt osansa.
"Juu, mutta vähän!" myönnyin, Tinúvel oli sanonut että Tarusta näkee, kun se jaksaa. Taru lähti Lolan perään innolla.
Pätkän jälkeen hidastin, en halunnut uuvuttaa Tarua, vaikkei merkkejä siitä näkynytkään.
"Taruhan ravaa ihan hienosti", totesin Sussulle.
"Niinpä näyttää."

Lenkiltä tultiin ja hevoset hoidettiin, Olli mukaan lukien. Halasin Tarua.
"Voi voi, nyt vaan odotetaan ja kauan, että pääsen hyppäämään sulla, ja laukkaamaan!"
"Mutta kärsivällisyys on paras juttu", totesin sitten.
"Jouluna, talvella sitten."

Viimeiseksi hain Wizin ja Doran kentälle. Wiz laukkasi hienosti, väsymättä. Kehuin sitä. Ihana hevonen!

Aleksia & Taru 3HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://wizieox.webs.com/
sussu
Esimerkillinen tallilainen
Esimerkillinen tallilainen


Viestien lukumäärä: 154
Join date: 23.04.2011

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Ke Syys 21, 2011 3:34 am

Sori ku tääl sotken, mut mullakin on kysymyksellä tallipaikkaa järnbys:)

-----
hoitakaapa tällaiset asiat tästä lähin yksityisviestillä, ettei turhaan sotketa hoitokirjoja (:
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Aleksia
Peikkisasiantuntija
Peikkisasiantuntija


Viestien lukumäärä: 151
Join date: 30.08.2011
Ikä: 19
Paikkakunta: Hiidenkylä

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   To Syys 22, 2011 2:36 am

21.09.2011

Tylsemmät fiilikset ft.Taru

Paukautin autonoven kiinni. Huoh. Ei ollut inspiroiva olo. Ei tulla tallille, ei hoitaa hevosta. Tärisin vähän ja liikkeeni olivat vaivaantuneita. Jos joku olisi sillä hetkellä keksinyt päähänsä, että minun olisi vaikkapa käveltävä pari kilometriä ja tuotava hänelle limsaa, olisin nirhannut tämän ihmisen ensimmäisellä sekunnilla. Jotenka, ei ollut ihme, kun en mitenkään voinut aloittaa tallipäivääni, olin niin masentunut. Seisoin pihatolla hartiat lysyssä.
En tiedä mistä paha tuuleni johtui, mutta paha se oli. Avasin pihaton portin ja murahdin vaimean kutsun Tarulle. Se tuli huolestuneen näköisenä viereeni, hörisi hiljaa.
"Hei, kaveri", yritin hymyillä ja taputin Tarua. Silitin vähän Ollin otsaa ja työnsin riimun Tarun päähän. Olin yllättävän innoton, tallilla pursusi intoa niin paljon. Ja Wiz- sen käyttäytymistä en olisi sietänyt. Todennäköisesti olisin huutanut kovaan ääneen ja tirauttanut mukavat itkut. Mutta nyt kyseessä oli Taru, ja vaikka se vähän aristelevana ihmetteli elämääni, se ei ollut niin hankala.
"No, mennään nyt kuitenkin tallin pesukarsinaan, sä olet ihan likainen", yritin toistella ja raahauduin pihatosta ulos, suljin portin. Olli ei ymmärtänyt, miksen ollut rapsuttamassa ja huomioimassa sitä niinkuin aina.
Pesukarsina oli tyhjä, eikä minua olisi huvittanutkaan taivastella kenenkään kanssa. Ehkäpä hei-sana olisi ollut riittävä tae. Kiinnitin Tarun, huokaisin syvään ja silitin vähän sitä.
"Et sä ole tehnyt mitään, tyttö, et, mä vaan olen liian väsynyt", selitin, piristin hevosta. Otin harjasangon ja aloin käydä Tarun karvaa nopeasti läpi. Olli seisoi kihnuttamassa itseään Tarun lapaan. Minä silitin ja silitin sitäkin, mutta varoen, jottei se innostuisi.
Käytävältä käveli Sieppiä taluttava Varma ja hänen toisella puolellaan Alli. Riimussa.
"Moi", Varma sanoi virkeästi. Puuskahdin.
"Moooi", venytin o-vokaalia ja vedin Tarun otsaharjan suoraksi.
"Mitäs sä?" Varma pysähtyi ja jatkoi keskustelua.
"No jaa, huonoa. Eilen olin ilonen ja nyt ihan tylsä olo. Tarunkin hoitaminen on tylsää", mumisin. Varma nojautui vähän minua kohden kuullakseen sanani.
"Harmi. Kuulin, että kysyit Siepin hoitajaksi", Varma jatkoi.
"Joo, tykkään Siepistä tosi paljon. En... en mä sitä sulta halunnut viedä, huolestuin että Sieppi olis ihan ymmällään kun et vähään aikaan näkynyt. En mä tarkottanu pahottaa sun mieltä. Sieppi oli mun eka ihastus täällä..." korjailin, yritin saada Varman ymmärtämään, etten halunnut pahaa.
"Kyllä mä tiedän, ettet sä sitä tahallasi tehnyt. Sieppi on ihana. Mitä jos kuule mentäisiin näiden kanssa kentälle?" Varma ehdotti ja taputti olkaani.
"No, okei... Mutta entä varsat, ne jää jalkoihin", totesin.
"Tinúvel helppaa. Jos ne pääsee vaikka Wizin ja Doran ja Merin kanssa samaan, silloin?"
"No, Olli vois kyllä mennä Hannan ja Selman kanssa pihattoon, Alli Doran kanssa laitsalle."
Siirryin sukimaan Ollia.
"Okei! Tuolta Tinúvel tuleekin!" Varma huikkasi. Iloinen äänensävy sai minut alistumaan.
"Hei, Tinúvel!" Varma puheli.
"Moikka", yritin toistaa hiljaa ja käheästi. Varma selitti asian ja kuiskasi Tinúvelille jotain. Tinúvel nyökkäsi, avasi pienen pussin porkkanaa, otti Ollin riimuun ja tempoili sen pihatolle. Alli seurasi kiltisti, mutta sen Tinúvel vei tarhaan Wizin ja Doran kanssa.

Varma laittoi Siepin kiinni käytävälle ja haki sille sekä Tarulle varusteet. Laitoin Tarulle ensin satulan ja sitten irrotin sen kokonaan, luotin että se pysyisi sekuntin aloillaan. Työnsin kuolaimet suuhun ja laitoin suitset päähän.
Taru käyttäytyi asiallisesti. Vaikka minun oli sitä itselleni vaikea myöntää olin piristynyt. Vain vähän-vähän- mutta oli sekin jotain.
Ja sekin, että voin kuitenkin myöntää olevani pirteämpi, on hienoa. Minun mielestäni.
Tarukin alkoi aktivistua tästä, se oli masentunut omasta itsestäni. Jätin Tarun riimu kaulalle ja kävelin hakemaan kypärääni.
Heitin kypärän päähän, ratsastushanskat käsiin ja raipankin myös, otin riimun pois Tarun kaulalta. Varma käveli Siepin kanssa parhaillaan meitä vastaan. Lähdin Varman jälkeen talsimaan kentälle.

Nousimme satuloihin. Aloimme hiomaan veryttelyä ja tosi kevyttä ohjelmaa. Maiskutin Tarulle, kun se haaveksi omiaan. Alkukäynnit, ravia ja voltteja ja sitten aloitettiin tehtävät. Sovimme, että kentällä mennään eikä häiritä toisia.
Itse harjoittelin lähinnä ympyröitä, ja Varma pitäytyi pysähdyksissä, joten homma oli helppo. Seuraavaksi heitin itseni eri kierrokseen ja ehdotin kokouralaukkaa. Minä seurasin, kun Varma laukkasi Siepillä kauniisti. Tunsin itseni honteloksi, huonoksi ratsastajaksi. Yritin rydistää istuntaani ja nostaa laukan. Taru nosti laukan tosi hyvin, mutta tunsin, ettei se ollut minun ansiotani. Tarun laukka oli rullaavaa. Varma vilkuili meihin. Yritin piilottaa kateuden, vaikka sanon, ettei välttämättä minun ja Varman taidoissa ollut rahtuakaan eroa.
"Taru, prrr. Se oli hieno laukka", kehuin. Masennuin uudestaan alkupisteeseen, käänsin Tarun keskelle kenttää ja hidastin. Varma tuli myös, ja sovimme veryttelyt pikaisesti. Verytimme hevoset loppuun.
Varma odotti Siepin kanssa, laittoi sen riimu kaulalla kiinni ja auttoi minua hoitamaan Tarun. Huuhdoin sen kevyesti, kuivasin ja laitoin loimen, vein pihattoon. Olli olikin jo kaivannut sitä.
"Mä taidan mennä vielä kentälle. Entä sä?" Varma sanoi.
"No, mä voin kyllä tulla sinne opettajaksikin, jos laitetaan pari puomia?" ehdotin.
"Toki, se olis kivaa!"
Samassa Norpatar tuli talliin. Tervehdin häntä, kerroin suoraan kuulumiset ja puhuin nopeasti, Varma mukana.
"Hei, voinko mäkin tulla kentälle? Jos ei Varma sua haittaa, laitan Merin nopeasti kuntoon", Norpatar kysyi.
"Tietysti", Varma sanoi ja katsoi sitten minuun.
"Jepjep, Varma voi kävelyttää Siepin pari kertaa tallin ympäri, mä helpin Norpatarta, jotta saadaan nopeasti homma hoitoon", myönsin.
"Okei, kiitti!" Norpatar hymyili, kiskoi minut sitten mukaansa Merin luokse.

Norpatar yritti piristää minua, mutta ymmärsi yskän. Hän kysyi varovasti, miksi olin masentunut. Sitten hän hautasi päänsä käsiinsä, luuli kai että kysymyksessä oli jotain epäkohteliasta.
"Ei haittaa. Mua masentaa vaan, kun..."
"Kun koulussa oli mälsää ja kaikki tuntuu niin ärsyttävältä", yritin selittää. Norpatar tiesi, että se ei ollut syy.
"Hitto, en mä osaa sanoa! Mä oon kai joku helkutin teini murrosiässä, tai jotain!" voihkaisin.
"Sori, ei ollut sun vika, mä vaan..." vaikenin.
"Ei se mitään. No, laitatko satulavyön kiinni?" Norpatar lohdutti ja heitti vyön alas. Kiinnitin sen Merin pyöreän vatsan ympärille.

Aikamme oli sopiva, sillä Sieppi ja Varma tulivat meitä vastaan ihan heti.
"Kentälle vaan kaartoon", mumisin ja yritin ryhdistäytyä. En voisi olla alamaassa kun opetin.

Kentällä sanelin ohjeet nopeasti ja aloin kertoa veryttelyä. Ensin kävin läpi istunnat. Sitten pyörähdeltiin ja käveltiin suoria uria, ja seuraava askel oli ravi. Tytöt laittoivat ratsuihinsa reippautta. Norpatar ravasi hyvin.
"Varma, huomaatko, Sieppi on vähän jännittynyt. Katsopa sen jalkoja", ehdotin varovasti. Varma kurkisti ja ohitseni mennessä kysyi, miksi Sieppi jännittyi.
"No, kun katsot Merin ravia. Norpatar istuu rennosti. Näytät itsekin jännittyneeltä. Jännität siis jalkojasi ja hevostakin. Rentouta jalat. Odotapa... Jalustimia voi pidentää reiän yli normaalirajan, koska jalat pyrkivät rentoina tasalle", luennoin, vaikka tunsin, että olin ihan surkea. Varma käänsi Siepin luokseni, ja laitoimme jalkkarit sopiviksi.
"Norpatar, muista käsien kulma!"
Tunti sujui nopeasti. Laitoin puomeja kentälle.
"Okei, toinen ravailee pääty-ympyrää tuolla tallinpuoleisella sivulla, ja toinen tulee nämä puomit. Heti, kun edellinen on tehnyt puomit, lähtekää tulemaan. Yksi ympyrä kerralla, sitten tarkistetaan se, että missä kohtaa kaveri on. Selvä?" kysyin. Varma ja Norpatar nyökkäsivät.
"Meri ja Norpatar aloittavat", selostin.
"Hyvä, hyvä, kannusta raviin vaan. Hyvin!" kehuin.
"Ohjat voi olla ihan vähän lyhyemmät. Ei vielä kevyttä istuntaa, kuitenkin hyvä kun muistit!" sanoin. En halunnut, että Norpatar vaivaantuisi.
"Ja hyvin! Katso eteen vaan. Sieppi ja Varma voi tulla nyt", kiirehdin. Varma ohjasi Siepin omaan kohtaansa ja sillä hyvä.
"No niin, Sieppiä voi vähän jarrutella, muista ettet jännitä. Tosi hyvä! Ja istunta, kädet liikkuu. Hienoa, sekin", kehaisin.
Ohjasin tuntia loppuun, otimme vähän laukkaa, Meri sai laukata enemmän. Sen jälkeen ilta oli jo todella viiileä. Olin paljon pirteämpi. Laitoin tytöt viemään pollensa talliin ja pinkaisin Wizin ja Doran luo. Tänään saisivat olla rauhassa laitumella. Norpatar palautti Merin laitsalle, ja minä menin vielä kerran Tarun luo.
"Kiitti, kun piristit", hymyilin ja halasin sitä, ihana hevonen. Takaani kuului ääni.
"Hei! Tuutkos kaakaolle taloon, täällä on jo tosi kylmä?" Tinúvel kysäisi.
"Tietysti", hymyilin.

Talo oli kodikas ja lämmin. Varma ja Norpatar lähtivät samalla kyydillä, ja minä istuin keittiöntuolissa särpimässä juomaa. Se tuntui taivaalliselta.
"Opetit hyvin", Tinúvel totesi.
"Kiitos", hymyilin.
"Mikä tekniikkasi on?"
"No, yritän neuvoa sopivasti. Ratsastaja jännittyy, jos neuvoja satelee kovaa ja kokoajan", sanoin.
"Se on hyvä. No, entä Taru? Tykkäätkö siitä? Ja onko masennus pois?"
"On se. ja tykkään tosi paljon."
Katsoin ikkunasta ulos ja näin pihalta Tarun, joka rouskutti heinää Ollin kanssa. Ihana, minun oma Taruni. Joka kuitenkin oli totta.

Aleksia & Taru 4HM

/Yritin tunteikkuutta saada hommaan mukaan, ihan hyvä mielestäni. Oikeasti inspasi tarinan teko tosi paljon, mieliala oli kuitenkin hyvä olla tarinassa päinvastainen. Real olen inspiroitunut Tarusta, megana.

//Sussu, juu, sovitaan ettei noita sotketa. Laita vaikka yksityisviestillä noi asiat Wink Poistan viestit Wizin päikystä, jottei se ole ihan sottainen, poistatko omasi?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://wizieox.webs.com/
Aleksia
Peikkisasiantuntija
Peikkisasiantuntija


Viestien lukumäärä: 151
Join date: 30.08.2011
Ikä: 19
Paikkakunta: Hiidenkylä

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Pe Syys 23, 2011 3:12 am

22.09.2011

Ilopillerit Lanttu, Lola ja Taru

Nauroin iloisesti, kun kävelin Sussun luo. Hän oli pihaton edessä ja kulautti juomapullonsa sisällön suuhunsa.
"Moi!"
"Moikka!" Sussu sanoi.
"Minne matka?" kysyin.
"No, maastoilemaan ajattelin mennä. Coming in?" Sussu jatkoi ja kohotti kätensä läppyä varten. Läppäsin takaisin ja vastasin:
"Messissä. Tuleeko Tinúvel?" ehdotin.
"Lantulla, joo", Sussu myhäsi.
"Okra, eli nyt heti romppeet niskaan ja polle liikkeelle. Mutta... entä Olli?" muistin. Kutsuin Tarua, laskin laukkuni maahan ja menin pihattoon. Nopeasti kiinniotin Tarun ja maiskutin sen ulos Olli perässään. Tinúvel talsi luoksemme ja hymyili.
"Sinäkin tulet?"
"Jups, mutta Olli?"
"Olli... se voisi kaipa... No ei kai mukaankaan tulla, tai..." Tinúvel pohti.
"Noo, kai me voidaan tehdä niin, että mä tulen jollain muulla. Ja sitten sen jälkeen mennään kävelylle", yritin taivuttaa.
"Mä en voi tulla kävelylle enää, tai sille myöhemmälle, mutta Tinúvel kai tulee?" Sussu kysyi. Tinúvel nyökkäsi. No, Taru takaisin ja Ollille rapsut, heitin heinää äkkiä pihattoon.
"No millä hevosella menet? Minä voisin kävelylle vaihtaa Lantun Selmaan, katsotaanpa vapaita... Joku poni. Sieppi? Vai..."
"Siepillä voin. Soitan Varmalle", ehdotin. Varma ei tulisi tänään, joten vetäisin Siepillä nopean kiekan. Sieppi olisi hyvä, ja Alli pääsi taas kerran laitsalle.

Maastossa oli mukavaa. Todella mukavaa. Juttelimme, nauroimme, ja ennenkaikkea pidimme yhteyttä hevosiin. Sieppi oli mukava ratsastaa. Todella mukava. Ihana!
"Sieppi on kyllä kiva", sanelin.
"Se sopii sinulle, Taru myös", Tinúvel kehui. Taputin Sieppiä. No, Taru, se ainakin! Ihana karvainen hoitsutamma.
Palasimme tallille ja hoidimme hevoset. Sieppi seisoi mukavasti käytävällä, kun harjasin sen ja taputtelin vielä paljon. Otin jalat sienillä, harjasin kaviot, pään, korvat, kuivasin jalat ja kastelin kaulan hikeä pois, kuivasin, laitoin kevyen loimen ja vähän heinää. Sitten hain Tarun käytävälle, harjasin.
"Hyvä tyttö, Taru", myhäilin, puhdistin hilseen ja irronneet karvat. Olli sai myös pikaperusharjauksen. Laitoin kevyen ratsastusloimen varmuuden vuoksi satulan alle ja laitoin suojat sekä pintelöin takajalat. Martignaali ja suitset saivat kevyen kiillotuksen käsipaperilla.
Menimme ratsastamaan hevoset kevyesti. Tinúvel taputteli Selmaa. Juttelimme vähän kaikenlaista. Kävelimme pehmeää tietä. Maiskutin vähän Tarulle ja annoin kevyen pohkeen, ja se ravasi. Tinúvel antoi auxoisin näyttää luonteensa. Selmakin innostui, ja me ravasimme vähän matkaa tienmutkaan, josta käännyimme rauhassa lammen ohi. Ravasimme vielä himpun verran, sitten pollet saivat lepohetken ja kotiinmenon ilon. Olli oli loistavasti mukana.
Harjasin tallissa Tarun ja Ollin, ja puunasin Ollinkin loistokuntoon. Molemmat olivat venytettyjä ja puunattuja, kun talutin ne pihattoon tyytyväisenä.
Seuraavaksi laitoin vähän kauraa pihattohevosille, ja menin Tinúvelin mukaan rakentamaan esteitä kentälle iltatreenejä varten. Tämän jälkeen pingoin päätä pahkaa Wizin ja Doran luo, kokeilin Doran koulutusta ja annoin niille pesun. Wiz sai shampoota karvaan, loimen ja Dora harjauksen.
Ihan kiva, perustallipäivä. Illalla ratsastin Wizillä kentällä ja testasin Hessua.

Aleksia & Taru 5HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://wizieox.webs.com/
Aleksia
Peikkisasiantuntija
Peikkisasiantuntija


Viestien lukumäärä: 151
Join date: 30.08.2011
Ikä: 19
Paikkakunta: Hiidenkylä

ViestiAihe: Vs: Tarun päiväkirja   Pe Syys 23, 2011 11:53 pm

22.09.2011

Tarun taru-onko se oikeesti faktaa?

Seisoin harjauspuomin vieressä ja
kuurasin Tarun loimea puhtaaksi. Tuuli oli häipynyt hetkeksi saharaan ja pystyin
juttelemaan Tinúvelin kanssa ilman, että tavaksi käyneet asiat esiintyivät –
vielä välillä puristin hattua päässäni, vaikka se oli täysin aiheetonta.
Puhuimme Tarusta ja siitä, mitä sille oli lapsuudessaan tapahtunut. Minua
kiinnosti kovin, sillä Taru on kuitenkin äärimmäisen herkkä hevonen.
”Taru on Kellohevosten kasvatti. Se
myytiin kaksivuotiaana, se kiersi todella monessa kodissa ja on siksi arka ja
säikky. Otimme sen, ja on se nyt vähän rauhoittunut, maalaisjärki se Tarussakin
myllää, vaikkei heti uskoisi”, Tinúvel kertoi.
”Mutta, miksi sitten otit Tarun?
Useimmathan valitsevat tällaiseen ratsastuskouluun kuitenkin vain rauhallisia
hevosia, ja ylipäätään voisi monen mielestä säikyt heittää kuuseen, tai siis ei
mun”, tajusin kysyä. Pyyhkäisin paidanhihalla hien otsastani ja ravistelin
loimen. Sitten käännyin Tinúvelin puoleen ja asetin loimen telineeseen, joka
oli kuivatusteline.
”No, se oli ehkä niin säälittävä.
Viimeisessä ilmoituksessa luvattiin kilttiä perushevosta, ja ajattelin, että
Taru varmasti pelkäsi. Ei kai sitä voinut taas jättää, kierrättää kuin
muovilelua. Se kiersi sitä paitsi viisi vuotta, oli seitsemän kun tuli tänne.
Olisitko itse ottanut Tarun?” Tinúvel mutisi. Viisi vuotta! Ihana Taru!
”No totta kai olisin sen ottanu,
hyvän teon teit”, runosin siinä ja avasin pihaton portin.
”Voinko käydä hyppäämässä?”
ehdotin.
”Jos pysyt matalissa, juu”,
Tinúvel myöntyi.
”Kolmisen, nelisenkymmentä
senttiä? Käykö?”
”Käy se”, Tinúvel sanoi.
"No, okei", myönnyin.
"Menen nyt."
Pujahdin pihattoon ja hellin Ollia vähän aikaa. Yritin kutsua Tarua, mutta sitä ei kuulunut. Hiljaiset kutsuni eivät tosin olisi kutsuneet mitään hevosta paikalle, joten huudahdin melko kuuluvasti:
"Taruuuuu! Taruuuu!"
"Hörrhh", kuului, ja kova pölypilvi täytti silmäni. Taru laukkasi luokseni, teki äkkipysähdyksen ja pöllytti päälleni kunnon mudat. Ah, ihana Taru. Pyyhkäisin ratsastussaappaistani kurat ja otin Tarun kiinni. Se oli niiin likainen.
"Taru! Kiitos!" yököttelin ja pyyhin otsaani, johon muodostui mutaviiru. Meinasin haljeta, joten hiha sai kelvata mudanpoistajaksi. Vain otsa ja saappaat olivat mudassa, joten homma oli helppo.
Talutin Tarun harjauspuomille Olli perässään, kiinnitin sen ja pingoin talliin pesemään saappaani ja käteni. Otin esiin ostamiani harjoja ja menin Tarun luo.
Harjasin Tarun ja Ollin puhtaaksi, Olli kyherteli, sitä kutitti. Kun Taru oli sataprosenttisen puhdas- kumisualla, piikkisualla, pölyharjalla ja pehmeällä sualla harjattu, Olli tosin vain pölyharjalla ja pehmosualla- käyttelin pääharjoja ja kaviokoukkuja. Tinúvel käveli luoksemme.
"Tulin ryöväämään tän oripoijaan riimuharkkoihin, Ollin", Tinúvel naurahti ja heitti Ollin päähän riimun. Olli vastusteli taitavasti, ja Tinúvel kiskoi hevosen perässään pois.
"Kahden me ny ollaan Taru, joten tehdään jotain oikein hauskaa. Letitän vaikka harjan työhevosletille?"
Ja letitin. Pesin harjan ja hännän, selvitin ne kammalla ja harjoilla aivan selviksi, ja aloin letittää. Letitin ja letitin. Ja viimein Taru oli kaunis, hieno itsensä, vielä kauniimpi, kun kihara harja oli letillä. Kiinnitin letin punaisella rusetilla, awws <3!
"Taru, sä olet söpö!"
"Taru, sä olet ihana!"
Noita hoin samalla kun pintelöin Tarun etujalat ostamiini, punaisiin pinteleihin ja sivelin vihreää riimua.
Silitin Tarun kaunista karvaa ja halasin sitä.
“No, mennäänkö kävelylle? Kapataan Olli mukaan”, myhäilin. Maiskutin Tarulle, joka suvaitsevana seurasi ulkokentälle. Suoristin tupsupipoani, huudahdin Tinúvelille, että Olli voisi tulla, ja niin me lähdimme. Kaunis syksyinen tie värjääntyi keltaiseksi lehdistä. Joku päivä mina vielä laukkaisin sitä pitkin. Mutta en nyt. Eikä se haitannut, sillä olin tarpeeksi kiintynyt Taruun. Tarpeeksi kiintynyt, jotta intoni riitti hoitamaan sitä ja Ollia.

Aleksia & Taru 6HM
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://wizieox.webs.com/
 

Tarun päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 3Siirry sivulle : 1, 2, 3  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 ::  :: -